Lakkahuulet

2013-10-19_lokakuu2013.jpg

Olen aika nynny kokeilemaan uusia meikkejä, ja meikkipussissani kulkee oikeastaan lähes aina ne samat luottojutut. Silloin tällöin vaihdan meikkipussini mineraalimuotoon, mutta siinä se sitten onkin. Vasta hetki sitten uskalsin kokeilla ensimmäistä kertaa huulipunaakin, johon sitten ihan hullaannuinkin. Tästä rohkaistuneena (ja punaisesta aletarrasta) päätin kokeilla taas jotain uutta ihmeteltyäni hetken, että mikä ihmeen huulilakka. Ja onneksi reipastuin, sillä tämä lakkaputkilo taitaa jäädä vakikäyttöön, ainakin silloin kun kaipaan jotain nopeaa piristystä ilmeeseen. Tuntuu että tämä syksy on karistanut kaiken värin kasvoiltani, ja alan näyttää pian joltain Twilightin hahmolta kalpeudessani. Tummat silmänalusetkaan eivät auta aivan poistamaan tätä efektiä, siksi onkin kivaa huijata huomio muualle kuten huuliin! 😉

Tuo huulilakka on ilmeisesti jonkinlainen huulikiillon ja huulipunan sekoitus ainakin tällaisen noviisin hyppysissä, ja levitys tosi helppoa. Lopputulos oli omaan makuuni ehkä jopa hieman liiankin kiiltävä, mutta kevyellä paperin painalluksella jäljestä tuli aivan ihanan herkullinen. 

Lähdin punahuulineni mieheni kanssa elokuviin katsomaan Leijonasydän -elokuvaa, josta saatan palata kirjoittamaan huomenna, mutta vain jos saan ajatukseni jäsenneltyä. Minä ainakin tarvitsin leffan jälkeen lasin punaviiniä. 

Rentoa lauantaita! <3

Kommentit (4)
  1. Minäkin kävin katsomassa sen eilen ja kyllä siinä lasi viiniä tarvittiin jälkikäteen Helsingissäkin. 

    1. Huh, ymmärrän. Olen koko päivän miettinyt mitä kirjoittaisin leffasta, mutta voi olla etten oikeesti vain pysty kirjoittamaan mitään (ainakaan millään lailla objektiivisesti ilman aikamoista tunnelatausta/ sivuamatta laajemmin kantaaottamatta tiettyjä asioita, voisi tulla aikamoinen rönsyilypostaus).

  2. Ooo, näyttää niin raikkaalta! Mä oon jo monta vuotta vannonut värillisten huulirasvojen nimeen, oon niin huono varsinaisten punien kanssa. Niitä en osaa lisätä, mutta huulirasvaa tai sellaista superkosteuttavaa kiiltoa tulee helposti lisäiltyä päivän mittaan. 

    Nauratti tuo vertaus noihin vampyyrikeekoihin, mua jostain syystä on aina huvittanut se niiden eteerinen kalpeus. Tuntuu että itse on aina kuin kalkkilaivan kapteeni ja mun naamasta on kyllä siinä tilassa eteerisyys kaukana =)

    1. Heheh mulle tuli heti tuon ”julkaise”-napin painallukseni jälkeen mieleen, että hups, täytyy näiden vampyyrinkalpeiden vibojeni kanssa varoa verenpunaisia huulipunia ainakin! En tajua miten näytin ”nuorempana” aina talvellakin hieman päivettyneeltä, en voi uskoa tätä nykyistä kalpeuttani, on joo kaukana mistään eteerisistä vampyyreista! 😀 Mäkin vannon noiden huulirasvojen/kiiltävien kosteutusjuttujen nimeen yhä myös, mutta olen ihan ihmeissäni tästä harppauksestani myös punien maailmaan. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *