Leijonareppu

Joulupukin tuomaan leijonareppuun on nyt laitettu vaippoja ja vaihtovaatteita. Huomisen vaatteet katsottu valmiiksi. Paperit kirjoitettu: ruokatottumukset ja muut huomiot, nukahtaa päikkäreille parhaiten tutin kanssa, ei tykkää vaatettamisesta, tottunut saamaan maitoa ennen päikkäreitä, ronkeli klönttien suhteen.

tammikuu13_004.jpg

Koko jutun päähenkilö itse ei ole jännittänyt yhtään, leikkinyt ja sotkenut ihan kuin muutenkin, metkuillut ja kikatellut. Vilkaisukin leijonareppuun tuntuu jotenkin ihan ylivoimaiselta. Minun pieni.

Okei, saatan ehkä nyt hiukan dramatisoida tätä, meinaan menemme vauvan kanssa huomenna yhdessä päiväkotiin, hän ei huomenna jää vielä varsinaisesti hoitoon. Mutta onhan tämä taas ihan uudenlaisen elämänvaiheen alku. Tällä viikolla käydään yhdessä vaan niinkuin totuttelemassa päiväkotiin, hoitotäteihin ja kavereihin. Viime reissu ainakin meni hyvin, toivottavasti tämäkin. 

En kestä. Mun vauva.

Kommentit (4)
  1. Niin, juuri tuo keskusteluyhteys on mielestäni aivan tosi tosi tärkeä juttu. Haluan kuulla rehellisesti, kuinka lapsellamme päiväkodissa menee ja että minun tuntuisi luontevalta keskustella päiväkodin henkilökunnan kanssa. Onneksi nyt ainakin on jotenkin tosi luottavainen fiilis, sillä päiväkodin hoitotädit ovat aivan ihanan lämpimän ja luotettavan oloisia ihmisiä näin ensivaikutelman perusteella. 

    Meille ei ainakaan kerrottu erikseen mistään omahoitajuudesta, mutta ryhmä on pieni ja hoitajia kolme, joten luulen että kaikkien kanssa tulee tutustuttua. Meillä on sellainen virtuaalinen kasvukansio, johon he laittavat kuvia päivien varrelta, viestejä kotiin ja toisinpäin jne, kuulostaa tosi kivalta!

    Tänään oltiin taas tutustumassa, ja nyt alkaa pikkuhiljaa ahdistus hälvetä. No, sunnuntaina olen kyllä varmaan taas hermoromahduksen partaalla! 

  2. Elokuussa aloitetaan tutustumisella ja viimeistään syyskuussa osapäivähoidossa eli max. 5h/päivä. 

    Toivotaan, että saatte molemminpuolisen luoton henkilökunnan suuntaan. Tärkeintä kai olisi että olisi yksi aikuinen joka pysyisi samana ja tuntisi lapsen ja perheen ja jonka kanssa olisi hyvä keskusteluhyteys.

    Tätä tukee useimmissa päiväkodeissa käytössä oleva omahoitajuus kuulemani mukaan kivasti – vaikka toimiihan se kasvatuskumppanuus kaikkien muidenkin kanssa. Mutta on kyllä hyvä että siellä on ainakin yksi joka oikeesti havainnoi lapsen kasvua ja kehitystä, huolenaiheita yms. Minua se ajatus ainakin lohduttaa näin etukäteen. Sittenhän sen vasta näkee, toimiiko homma oikeasti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *