Lempiasioitani Etelä-Carolinassa
Vaikka viime aikoina ikävä onkin häilynyt usein taka-alalla, niin silti tiedän, että vastavuoroisesti tulen kaipaamaan täältä montaa asiaa vielä niin että ihan sattuu. Mutta se on sitten joskus, sillä jos jotain täällä olo on opettanut niin olemaan tiukasti kiinni tässä hetkessä. Liian usein kalenterin sivuilla elävälle tämä tuntui ensin oudolta, yllättävää kyllä jopa vastahakoiselta ja vasta sen jälkeen vapauttavalta. Nyt se tuntuu kevyeltä. Täällä olo on se meidän sitten kun, ja oikeastaan tänne päätyminen tuntuu niin monen pienen asian käsittämättömältä summalta, että yhdessä ne näyttävät järjettömän järkeenkäyvältä palapeliltä. Nyt olemme antaneet pitkästä aikaa suunnitelmien olla.
Parasta täällä on:
- Tämä kevät ja sen lämpimät päivät. Tulimme Etelä-Carolinaan juuri silloin kun talvi oli alkanut ja saimme kokea sen rankkasateet, ukkoset, sekä pakkasen että kahdenkymmenen lämpöasteen välillä heittelevät lämpötilat, lumimyrskyn ja kylmässä alastomat puut. Nyt päivät pidentyvät täälläkin, lämpö kipuaa varmemmin ylös kuin alas, takin voi jättää kotiin, puiden oksilla on kauniita kukkia ja vielä tiukkoja silmuja, niin ja maasta löytyy ällöttäviä tuhatjalkaisia. On jotenkin aivan pakahduttavaa seurata tätä meille vierasta muutosta kohti kuumaa ja vihreää etelän kesää, jännittävää. (Kuulemma tukahduttavan kuumaa, ennättävät kaikki kilpaa sanomaan, mitä minä suomalainen vilukissa en osaa oikein kuvitella. Miten niin muka liian lämmintä? Jostain syystä paikalliset katsovat minua merkitsevästi nauraen, you'll see.)
- Rentous ja ystävällisyys. Olen jo ehtinyt tottua tähän etelän ystävällisyyteen, lämpimään smalltalkiin, lapsia ihaileviin ventovieraisiin ja siihen, että tuntemattomat tervehtivät, kysyvät kuulumisia ja kehuvat vaikkapa kenkiä. Siitä tulee itsekin hyvälle tuulelle. En haluaisi luopua tästä koskaan. Meidät on otettu todella lämpimästi vastaan ja olen todella kiitollinen niistä muutamista ihmisistä, joita voidaan täällä jo ihan ystäviksi kutsua.
- Ulkona syömisen helppous. Ruokapaikkoja on joka puolella ja kyllä niitä terveellisiäkin vaihtoehtoja löytyy ihan mukavasti. Useissa ravintoloissa on "lapset syövät ilmaiseksi"-päiviä ja hinnat ovat muutenkin ehkä hieman Suomea huokeampia. Meidän tulee nykyään varsinkin näin ilmojen lämmettyä haettua helposti lounasta "esimerkiksi" joko sushia tai Panera Breadia jostakin ravintolasta ja syötyä eväämme puistossa auringon paisteessa. Mukaan pakataan saippuakuplia ja katuliituja, sekä tietysti evästä pikkusiskollekin.
- Perheen kanssa vietetyn ajan triplaantuminen. Koska olemme täällä "omillamme", on tämä kokemus painanut meidät väkisinkin hyvin lähelle toisiamme. Voin sanoa rehellisesti, että parisuhteellemme täällä olo on tehnyt todella hyvää. Koska olemme täällä toisillemme ne ainoat tukipilarit niin olemme oppineet todella arvostamaan toisiamme, ymmärtämään ja antamaan tilaakin tarvittaessa. Asiat puhutaan heti halki (tai ainakin hyvin nopeasti), eikä sellaiselle "mikä sulla on- ei mikään"- mökötykselle ole vain yksinkertaisesti varaa antaa tilaa. Esimerkiksi perjantai-iltana myönnän oikein tehneeni riitaa, kunnes hetken kun olimme molemmat huokailleet, tömistelleet (minä) ja kolisutelleet merkitsevästi kaappien ovia, pysähdyimme ja purskahdimme nauruun. Halattiin ja päätettiin, että no ainakaan tästä ei kannata riidellä. En tiedä mitä tuohon meidän juomaan Deer Parkin veteen oikein laitetaan, mutta olemme olleet kuin juuri seurustelemaan alkaneita tänne tultuamme. Tai no juuri seurustelemaan alkaneista sellainen versio, joka on naimisissa, joilla on pari lasta ja melkein yhdeksän vuoden tuntemus toisistaan niin hyvässä kuin pahassa. :D Mutta silti, olemme pitäneet kadulla kädestä, jutelleet kaikesta ja lähetelleet hassuja viestejä pitkin päivää ihan kuin silloin melkein yhdeksän vuotta sitten.
- Tekemismahdollisuuksia on ihan hirveästi. Parikymmentä minuuttia Charloten miljoonakaupunkiin, kolme tuntia Atlantin hiekkarannoille tai historiallisiin "etelän vanhoihin kaupunkeihin". Ja jos road trip -tuulelle sattuisi, niin kymmenen tuntia autolla vaikkapa Miamiin tai New Yorkiin. Ja varsinkin lapsille suunnattua puuhaa löytyy aivan valtavasti ihan lähistöltä. Museoita, kahviloita, kauppoja, ravintoloita, nähtävyyksiä, upeaa luontoa, vaikka mitä. Okei ja myönnetään: ostosmahdollisuudet ovat myös aika hyvät. Pakkohan tähän listaan on lisätä Charlotte Premium Outlets.
- Kaupunkimme vanhat talot. Etelä on sympaattisesti osiltaan vähän rähjäinen ja jokin niissä jättiläispuiden varjostamissa vanhoissa eriparitalojen naapurustoissa, halkeilevissa katukäytävissä ja rispaantuneissa maalauksissa viehättää minua kovasti.
- Seikkailut, menneet ja tulevat.
<3
Lentoaskeleita Facebook / Instagram
(Psst! Jos satuit tänne vasta ja tykkäät Amerikka-jutuista, niin kurkkaa myös esimerkiksi tämä tai tämä postaukseni. :)
Kommentit
Tulee ihan ikävä omia vaihto-aikoja (Ranskassa) kun lukee sun juttuja :)
Oo onpa kiva kuulla! <3 Varmaan se sopeutumisprosessi ja ulkosuomalaisuus ovat aika universaaleja tunteita, joihin toinen vastaavassa tilanteessa elänyt osaa samaistua.
Joo ja sitä aikaa kun lähi-Carrefourin myyjät tunsi meidät, kadut kävi tutuiksi ja oli "meidän" kahviloita. Ja kun ensimmäiset vieraat tuli, niin osasi jo esitellä kotikaupunkiaan muille.
Juuri niin... Kun lähileipomon myyjät muistavat jo nimeltä ja tietää mitä reittiä kannattaa oikaista. Niitä pieniä sopeutumisjuttuja, jotka muodostavat kuin varkain kodin uuteen maahan.
Huikeita kuvia!
-Isla
http://islakahdenkesken.blogspot.fi/
Voi kiitos! :)
Kyllä voi olla liian kuuma, you'll see ;D Ei sitä itsekään halunnut uskoa, mutta kun se kesä vyöryy paikalle niin.... Suomessa kun on helle niin on kuivasti kuuma. Joo ei ne hellepäivät ulkotöissä Suomessakaan ole aina helppoja, mutta täällä on kosteaa ja kuumaa. Ilmankosteus on usein aika järkyttävää eikä ulkona saa hengitettyä kunnolla. Mä olen vasta yhden kesän täällä kokenut ja sekin oli kuulemma ihmeen "viileä" verrattuna yleisiin kesälukemiin. Viime kesänä olin kotona ja pystyin siis pysyttelemään liian kuumalla säällä poissa auringosta, mutta tänä kesänä oon todennäköisesti töissä (hope so) eli tuleepi olemaan tuskaisia päiviä....:D Niin, ja viime vuonna poltin itseni kahdesti jo ENNEN kesää kun olin ulkona ehkä alle tunnin auringossa. Tästä opittuani en mene enää ulos hetkeksikään ilman kunnon aurinkorasvaa...:D
No siis tuotahan kaikki sanovat, että täällä se kuumuus tulee olemaan ihan erilaista, sellaista kosteaa kuumuutta. Voi vitsit ja arvaapa mitä mulle tänään kävi, jep ja myös ennen itse koko kesää myös poltin itseni auringossa. Ihan tyhmää! Suomessa voin olla aika huolettomasti aurinkorasvojen suhteen, mutta täällä auringonsäteet ovat kyllä selkeästi voimakkaampia. No, tästä viisastuneena...
Sama mulla. Suomessa tuli käytettyä aurinkorasvaa töissä (lähestulkoon aina oon tehnyt töitä ulkona) kun oli hellepäiviä. Noin muuten ei juuri tullut käytettyä kun ei Suomessa usein ole tarvetta. Täällä sen sijaan oon käyttänyt aurinkorasvaa aina kesällä ulos mennessä, En kyllä muutenkaan voi käyttää jotain laimeeta vahvuutta vaan viime kesänäkin täällä mulla oli aurinkorasvapurkin kyljessä 70...:D Täällä voi myös palaa autossa istuessaan. Huh!
Siis mitä, voiko niinkin palaa? En ole ikinä tullut ajatelleeksikaan! Mä ostin tänään lisää aurinkorasvaa ja selasin tarkemmin hyllyjä, ja huomasin ettei alle kolmekymppistä ole myynnissä (eipä sellaisella näillä UV-määrillä mitään tekisikään) ja että suurin SPF oli 120! Ohoh. Mutta käteviä nuo spray-pullot!
Joo voi palaa autossakin. Ja vielä täällä kun vietetään paljon enemmän aikaa autossa kun Suomessa ihan ymmärrettävistä syistä. Viime kesänäkin huomasin, että iho punoitti siltä osin mikä oli autossa istuessa ollut auringonvalossa. Ei sitä autossa tule mietittyä kun on ns."sisätiloissa". Ja joo spraypullot sopii näin laiskallekin xD
Tuli niin lämmin olo postausta lukiessani, kiitos :) Kaikki se mitä jäi mieleen Amerikan reissusta ja kaipuu takaisin ei ole laantunut tässä vuoden aikana niin kuin yhtään! Toivottavasti mekin päästään lähiaikoina kokemaan amerikkailaista kulttuuria ihan paikallisina ;) Huikeat lämmöt teillä kyllä siellä! Täällä Tampereen päässä mennään vielä nollan molemmin puolin :)
Oi ihanaa kuulla. Toivottavasti teidänkin haaveet toteutuvat, kokemuksesta sanon vaan, että kannattaa varoa mitä puhelee, sillä sitä saattaa löytää yks kaks itsensä lentokoneesta. ;)
Kommentoi