Likapyykitön perhebloggaaja?
Aloin ensin kirjoittaa kommenttia Lilyn toimituksen postaukseen, mutta koska sepustuksestani meinasi tulla megapitkä, niin halusin tulla ottamaan osaa sosiaalisessa mediassa puhututtavaan Instagram-tähti Essena O’Neillin tempaukseen ihan oman blogipostauksen muodossa. Vasta 18-vuotiaana suuren suosion saavuttanut Nessena tahtoo herätellä ihmisiä mediakriittisyyteen ja pohtimaan sosiaalisessa mediassa näkyvien kuvien taustoja. Luulen, että suomalaista yleisöä ei kohahduttanut ihan niin paljon hänen tarinansa kuvien takana, sillä suomalaiset somenkäyttäjät suhtautuvat mielestäni hyvinkin valveutuneesti ja kriittisesti esimerkiksi blogien ja instagram-tilien yhteistyömerkintöihin. Katsomme ja ihailemme kauniita kuvia, mutta tiedostamme kuitenkin, että niiden eteen on yleensä tehty hommia ja taustalta löytyy sommittelua, muokkauksia ja joskus yhteistöitä joissa pyörii rahaa. Mutta voimme myös luottaa siihen, että bloggaajat kertovat suoraan jos jokin postauksessa esiintyvä tuote on saatu blogin kautta ja he saavat rahaa sen postaamisesta, tämä merkitään selkeästi erikseen ja kaikki pelaavat ainakin omaan silmääni onnistuneesti samoilla säännöillä. Väitän, että suomalaisessa blogi/instagram-maailmassa ei harrasteta piilomainontaa. Monissa ulkomaisissa blogeissa näin ei kuitenkaan vielä ole, useissa maissa sosiaaliseen mediaan ei ole vielä tehty samalla tavalla yhteisiä pelisääntöjä kuin meillä. Seuraan esimerkiksi muutamien amerikkalaisten bloggaajien instagram-tilejä ja täytyy sanoa, että Suomessa ”I just love this dress, get your own from www.buyit.com and I promise you’ll love it-” postauksista ilman selkeää yhteistyömerkintää ärähdettäisiin varmasti. Tai ainakin bloggaaja menettäisi melko varmasti lukijansa. 😀 Kukaan tuskin ajattelisi, että tässäpä bloggaaja postaus toisensa jälkeen ystävällisesti neuvoo, mistä täsmälleen sama asu olisi hankittavissa, ihan muuten vaan kehusanoin ja suorien ostokehotusten höystämä. Mielestäni mediakasvatuksen tärkeyttä ei voi myöskään tarpeeksi korostaa kouluopetuksessa ja jos toimisin jo opettajana, ottaisin varmasti Essenan kampanjan esille nuorten kanssa!
Essena tunnustautuu myös olleensa riippuvainen sosiaalisesta mediasta ja kertoi viettäneensä tuntikausia puhelintaan selaten. Tämä taas ei ole enää suomalaisen kulttuurin ulkopuolinen ilmiö, vaan olemme hyvinkin kännykkä käteen liimautunutta jengiä. Vai kuinka moni on nähnyt kaverukset kahvilla, joista molemmat ovat vain selanneet puhelintaan? Entäpä äidin leikkipuistossa, fyysisesti hiekkalaatikon reunalla, mutta mielessään Facebookissa? Ainakin itse myönnän syyllistyväni joskus viimeisempään, vaikkakin tiedostan tämän ja läiskäisen itseäni (kuvainnollisesti) heti jos jään itselleni kiinni kännykän turhasta näpräämisestä ja nappaan hiekkamuotin takaisin käteen. (Ja hei tämä onkin muuten aiheuttanut toisenlaisen ongelman: joskus jos minun pitää lähettää nopeasti vastausta vaativia tekstareita tai sähköposteja lasteni kanssa julkisella paikalla, olen oikein tuntevinani niskassani sellaiset ”keskittyisit nyt lapsiisi etkä kännykkääsi”-katseet, joiden takia höpisenkin koko ajan samalla ääneen mitä se äiti nyt kännykällä tekee. :D) Sosiaaliselle medialle on toki aikansa ja paikkansa, mutta ainakin pyrin ottamaan ne näissäkin keskusteluissa parjatut kahvilakuvat nopeasti ja postaamaan ne vasta kaverin kanssa kahvittelun jälkeen.
Muutamat Lilyn bloggaajat kertoivat toimituksen postauksessa, minkä verran he itse ”lavastavat” kuviaan ja elämäänsä sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi Piretin kertomus nälkäisenä otetuista tekonaurun siivittämistä mekkokuvista sai minut hekottamaan ääneen, sillä vaikka blogissani harvoin asukuvia näkyykään, niin usein ne on ottanut hyvin vastahakoinen ja silmiään pyörittelevä mieheni ja tosi usein missäpä muussakaan kuin kovassa kiireessä. Laura taas kertoi, kuinka jättää ahdistuneempina aikoina kokonaan kirjoittamatta. Minulla on tällä hetkellä täällä meneillään todella stressaava tilanne, joka näkyy myös omassa blogissani hyvin harvana postaustahtina. Tuntuisi todella väkinäiseltä kirjoittaa mistään muusta, kun tämä tilanne syö tällä hetkellä todella ison osan ajatuksistani ja energiastani. Ihan positiivinen juttu on silti kyseessä ja toivottavasti pääsen siitä teillekin vielä kertomaan kun asiat tästä vähän selkenee, mutta juuri nyt minulta ei irtoa paljonkaan muuta juttua. (Juuri eilen mieheni päivitteli miten ärsyttäviä tällaiset päivitykset ovat Facebookissa ja nyt teen heti perään saman, mutta koen vaan tarvetta selittää vähän blogihiljaisuutta).
Ja sitten vielä ne omat paljastukseni Instagram-kuvien taustalta. 😉 Minä en keksi ainoaakan lavastettua kuvaa, mutta melkein joka kuvassa olen jotenkin kuvaa peukaloinut: siirtänyt kukkakimppua näkyviin, potkaissut pyykkitelineen kuvan ulkopuolelle, heitellyt sohvalle jääneet vaatteet toiselle sohvalle tai suoristanut sikin sokin pojan siirtelemät tuolit. Meillä on oikeasti usein aika sotkuista, sellaista perus lapsiperhe-elämää: leluja siellä täällä, pyykkipinoja, you know. Jostain syystä tiskipöytämme näkyy hyvin harvoin kuvien taustalla, enkä ikinä ottaisi kuvaa superrumasta vessastamme. Usein kuviin vähän siistin tätä pahinta sotkua ja rajaan ne kuvat vain suht siisteihin kohtiin. Niin ja olen myös pari kertaa aamiasbrunssin valmistettuani kieltänyt muita käymästä pöytään ennen kuin olen napannut kuvan instaan ja saanut miesväeltämme ihmettelyjä osakseni.
Nappasin kuvan meidän päikkärihetkestä Instagramiin… pursuava pyykkiteline kuitenkin rajattu taktisesti pois kuvasta. 😉
Itse luotan melko pitkälle ihmisten medialukutaitoon ja ainakin itse blogeja ja instagram-kuvia katsellessani tiedostan, että niihin kuviin päätyy vain murto-osa ja elämä tapahtuu kuvien ulkopuolella. Jos asia kääntyy toisin päin niin kuin Essenan tapauksessa, on syytä ehkä laittaa kokonaan peli poikki. Toki itse kai kategorisoidun perhebloggaajaksi ja luulen, että tässä ”skenessä” siloittelua esiintyy paljon vähemmän, sillä kellään tuskin on sellaista kuvitelmaa insta-kuvien pienestä siivoilusta huolimatta, että perhe-elämä olisi aina helppoa, siistiä ja kuvankaunista. Luotan hyvin vahvasti siihen, että vaikka avautuisin blogissani sisarussuhteiden suloisuudesta tai postaan seesteisen kuvan päikkärihetkestä, niin kukaan ei luule, ettei täällä joskus olisi sisarusten välistä mustasukkaisuutta tai että meillä ei voisi olla jossain pyykit kuivumassa. Ihan yhtä lailla tosin kirjoitan väsymyksestä tai vitsailen Instagramissa toivovani ylivalottunutta kestofiltteriä valvoneille kasvoilleni.
Instakuva perjantaisesta tyttöjenillastamme, jossa kuva tietty taktisesti juuri pois päin ruuanlaittojäljistämme, taustalla pilkistää mielummin ystäväni kadehdittavat kirjahyllyt. Mutta kuka haluaa katsoa tiskejä, jos vaihtoehtona on nätti tausta?
On ollut hauskaa lukea muiden ”kuvanmuokkausoperaatioita”, joten paljastakaa tekin omanne, jos sitä ette ole vielä tehneet!