Muikisteluarvoitus

Kuva-arvoitus: miksi muikistelen suu korvissa keskellä Nokian keskustaa?

Vastaus: No siksi, että me muutamme ennen kuin huhtikuu ehtii vaihtua tänne rivitaloon!! Olen toistellut koko aamupäivän, että hei sitten meillä on tilaa! parveke! oma piha! takka! sauna! ja ennen kaikkea TILAA! 

En voi millään uskoa todeksi, että kohta meillä ihan oikeasti ei enää näitä iän ikuisia säilytystilaongelmia, eikä eletä sitten enää vain kahdessa huoneessa lapsiperheenä. Poikakin saa oman huoneen (no joo, tuskinpa hän siellä nukkuu, vaan edelleen pötkötetään kaikki yhdessä kasassa, mutta tämä on nyt sivuhuomio, sillä minun mielikuvissani elämästä tulee ihan vain yhtä vaahtokarkkien grillailua takassa saunan jälkeen ja ulos katettuja aamupaloja, haha ), ja saadaan laittaa asunto meidän näköiseksi.

En olisi ikinä ikinä voinut uskoa, että muutetaan niin kauniiseen kotiin, ja että siitä tulee meidän oma. 

Olen todella rakastanut tätä keskustaelämää ja kaksiovanhustamme, mutta aikansa kutakin. Ja onneksi hurautan edelleen lempikahvilaani vartissa, vaikka en voikaan enää vain loikkia sinne kadun yli.

Olen niin niin innoissani, ettei tästä minun tenttiin lukemisestakaan tunnu tulevan nyt oikein mitään (ilmesestikään, kun tulin kirjaan tarttumisen sijaan hihkumaan tänne Lilyyn). Jos saan sanoa vielä, että JEE!