Niin meni kesä

Minulle on venetsialaisviikonloppu merkinnyt aina kesän virallista loppua. Kun olin lapsi, meidän perhe vietti venetsialaisia joka vuosi saaristossa. Venetsialaisista mieleeni tulee ulkosoihdut pimeässä illassa, märät kalliot, nuotiolla paistettu grillimakkara ja ilotulitukset (ja se, kuinka isäni aina paheksui hätärakettien huviampujia, ja minä jatkan nyt tätä torumisperinnettä tilaisuuden tullen). Seuraavana viikonloppuna ei lähdetty enää merelle, ja perhekunta kerrallaan nosti veneensä talviteloille.

Meillä oli hieman erilaiset hyvästienjätöt kesälle tänä vuonna, sillä vietettiin viikonloppua ihan täällä kotosalla Tampereella. Lähdettiin vielä illalla Ratinanrantaan muiden joukkoon iltaohjelmaa katselemaan, mutta parikymmentä minuuttia rannassa odoteltuamme poika alkoi näyttää jo niin levottomia merkkejä, että lähdimme tallustelemaan kotiin. 

Siinä kävellessämme huomattiin, että tämä oli pojan ensimmäinen kerta niin myöhään kaupungilla, kun olimme kotona vasta hiukan ennen yhdeksää. Vaikka ei ohjelmaa nähtykään, niin oli kivaa piipahtaa rannassa kuuntelemassa musiikkia ja tunnelmaa tunnustelemassa. Pojan nukkumaanmenoaika vähän venähti, ja tyyppi simahti välittömästi kun iltapuuroista ja pesuista oli selvitty.

Sinne se nyt sitten meni, elokuu. Heti alkoi ilma tuoksua syksyltä. Nyt siitä saa jo puhuakin. ;)

Me toivotetaan lungia sunnuntaita ja jatketaan laatikoiden siivoamista!