Nilkkurirakkautta

 

Näiden kenkien kohdalla minä koin klassisen Carrie-momentin: mieleni kiljahti ”Hello, lover”, ja taisin hypähtää kerran jopa ilmaankin.

Carrie-vertaus ei toisaalta ole kovin osuva minun kohdallani, sillä en tunnustaudu varsinaiseksi kenkäfriikiksi. Toki pidän kauniista kengistä ja laadukas työ saa minut onnelliseksi, mutta minun hankalanmuotoisen jalkani kohdalla vaikeasti löydettävä mukavuus yleensä voittaa (eli monet monet kengät jäävät kauppaan).

Tälle syksylle minulla oli kuitenkin yksi tavoite kenkien suhteen: löytää täydelliset mustat nahkanilkkurit. Vaatimuslistallani oli käveltävä korko, mukavuus, klassisuus, nätti muotoilu, yhdisteltävyys, materiaalina laadukkaan tuntuinen nahka ja värinä tosiaan jo mainitsemani musta. Näiden kenkien ilmestyessä eteeni Biancossa ymmärsin, että listaltani oli koko ajan puuttunut tikkikuosi ja kultainen vetoketju. Minun sydämeni suorastaan pamppaili jännityksestä vetäessäni popot jalkaani. Ja ne tuntuivat mukavilta, jihuu!

Kyllä näillä kelpaa kopsutella syyskatuja pitkin (toivottavasti useammankin syksyn)! Pohjia ja korkolappuja taidan kyllä vilauttaa suutarille jo hyvinkin nopeasti, sillä ne tuntuvat hieman epäilyttävän sileältä kohta jääpinnan saavia kävelyteitä ajatellen. Mutta silti: jihuu!

Erään pikaisen kaupunkireissun päätteeksi päätin myös, että taisteluni tuulessa kääntyilevien ja rikkoontuvien halpissateenvarjojen kanssa päättyy nyt. Kunnostusta kaipaavassa sekä pinttyneessä ovivanhuksessamme roikkuu tästä eteenpäin jämäkkä, suuri ja kivan näköinen sateenvarjo. Alkutestauksen jälkeen en voi kuin ihmetellä, miksi olen näinkin kauan yrittänyt taistella hepposten halpissateenvarjojeni kanssa!

Joten terveisiä vain syksylle, bring it on!