Nips naps

Minä ja poika rattailtiin itsemme eilen Puutarhakadun Glo Hairiin. Siellä meitä odotti iloinen Anne, joka muutti yhden Muumi-jakson aikana (mitä tekisinkään ilman kännykän youtubea?) meidän vauvan isoksi. 

Alun odotteluajan poika käytti hyödykseen juoksemalla taustalla näkyvien lankaverhojen läpi edes takas ja hurmaamalla muita asiakkaita. Kampaajan ehdottama koroketuoli ei ollut poitsun mieleen, vaan istahdimme lopulta tuoliin molemmat. Kone laitettiin surisemaan ja me aloimme katselemaan Muumeja. Pientä suostuttelua ja maanittelua saatiin kyllä käyttää, mutta koska Annella on kokemusta lasten hiusten leikkaamisesta oli homma tosiaan ohi parissakymmenessä minuutissa.

Kone pörisi ja sivuilta hiukset tipahtivat lyhyiksi, päältä sakset saksivat niks naks vaan ja jätettiin päälle muodikkaasti pidempää hiusta. Samanlainen kampaus kuin isillä. Ei taida tulla enää ihastuneita ”pappas flicka”-kommentteja kuten viikonloppuna. 😀

Kukkuu, mihin ne hiukset jäi? 

Ne pienet vauvamaisuuden rippeetkin katosivat niskan enkelikiharoiden ja peikkotukan myötä. Minun tekee koko ajan mieli silittää noita lyhyitä hiuksia, ison pojan tukkaa. (niisk.)