Olipa kerran briejuusto, ja kuinka kiukkuni meni pilalle

Tiedättekö sen tunteen, kun kesken riidan tai yleisen kiukuttelun toinen sanookin jotain hassua tai ihanaa, ja suupielet alkavat nykiä ihan väkisin ylöspäin. Tosi ärsyttävää, siinä sitten yrittää olla kiukkuinen ja menettääkin kaiken uskottavuutensa kun alkaa naurattaa. Kun periaatteessa haluaisi olla vielä kiukkuinen, mutta ei enää olekaan.

Kuten tänään jo facebookin puolella kerroinkin, minulle kävi tänään vähän niin. Olin juuri lietsonut itseni oikein sellaiseen kunnon mökötykseen, imuri kädessä siinä kolistelin makuuhuoneessa, mutta mieheni pilasikin suunnitelmani täysin. Sen sijaan että hän olisi lähtenyt mukaan kinasteluuni, hän kävikin kaupassa ja kohta keittiössä minua odotti herkullinen brunssi. No kiukuttelepa siinä sitten! 

heinakuu13_001_1.jpg

Myönnetään, minä kuulun ruualla lahjottavaan ihmisryhmään. En vain osaa olla enää kauhean vihainen (ja kiukutteluni tärkeydestä kertoo varmaan sekin jotain, etten edes muista mistä koko juttu lähti!) jos kupissani on ihanan tuoksuista teetä ja lautasellani croisantteja, briejuustoa, karjalanpiirakoita, munakokkelia, ja ja… 

heinakuu13_003.jpg

No, sunnuntaimme kääntyikin siinä herkkuja mutustellen aika erilaiseksi kuin olin jo ehtinyt suunnitella. Ja täytyy myöntää, että paljon kivempaan suuntaan kääntyikin.

Ja kun kerran herkuttelemaan aloimme, emme viitsineet katkaista hyvää alkua ja ollaan syöty (apua, taas) jätskiä ja lötkötelty kotona. Nyt liedellä muhii iso kattilallinen riisipuuroa. Oikeastaan en edes valehtele jos sanon että koko päivämme on pyörinyt ruuan ympärillä.

Mitä tästä opimme? Mainoskliseet ovat oikeassa siitä paremmasta mielestä, minut on helppo lepytellä ruualla (no okei, en jaksa ikinä muutenkaan kiukutella kuin suorastaan ärsyttävän lyhyen hetken), eikä ihan täydellä vatsalla kannata yrittää mennä bodycombatiin.

Make food not war!

Kommentit (14)
  1. Ruoalla ”lepyttely” tuttua täälläkin ja toimii! Jokaikinen kerta ja toimii se toisinkin päin. Tosin sillä erolla, että meillä on mies jolle se suklaa ostetaan eikä toisinpäin 😉 Heh, tulisin itse varmaan vain kiukkusemmaksi saadessani eteeni suklaata.

    1. Harmi ettei meillä taas tuo ruualla lepyttely käy aivan yhtä helposti tuonne miehen suuntaan. Onneksi olen hyvä tekemään lasagnea. 😉

  2. Parisuhdeterapeuttini sanoi et mököttämään ei kannata ryhtyä, koska se ei tee hyvää suhteelle. Mieluummin sit sanoo sen harmistuksensa ääneen kuin tuhisee nurkassa ”eikö tuo nyt tajua mikä on vialla?”. Olen ottanut neuvosta vaarin itse ainakin. Mut ruualla miutkin saa leppymään hyvin helposti. Voisin varmaan syödä koko ajan jotain, jos vaan saisin.

    1. Fiksuja sanoja! Harmi että vain kohdallani hankalasti toteutettavia. Onneksi olen sentään nopeasti leppyvää sorttia. Mutta petrata pitäisi, totta puhut meinaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *