Politiikka ei varsinaisesti kuulu blogini aihepiiriin, mutta nyt jos koskaan teen poikkeuksen, sillä täällä eletään historiallisia hetkiä. Eli miltä tunnelma vaikuttaa täällä meillä Yhdysvaltojen etelässä vaali-illan alla?

Huominen tiistai on täällä järjettömän suuri päivä. Ilmapiiri on ollut jo kauan hyvin jännittynyt ja jos mahdollista, se on kiristynyt entisestään. Minä luulin, että Suomen poliittinen tilanne on jo pitkään ollut sekava ja tulenarka, tai että suomalaismedioiden kommenttiboksit ovat seonneet, mutta täällä on meneillään vaalit, joissa presidenttiehdokkaista toinen uhkaa suorassa lähetyksessä laittavansa vastaehdokkaansa vankilaan. Siinä missä Suomen vaalimainoksissa ehdokkaat hymyillen lupaavat korjata maan asiat, on täällä ihan normaalia, että presidenttiehdokkaat keskittyvät vaalikampanjoissaan lähinnä heittämään lokaa vastaehdokkaiden niskaan. Välillä minusta on tuntunut, kuin tässä seuraisi jotain koomista farssia, mutta sitten tajuan, että tässä on ihan oikeasti kyse Yhdysvaltojen presidenttivaaleista ja että tuo mies ei ole sarkastista roolia vetävä karikatyyrinen koomikko, vaan hyvin vahvoilla oleva vastaehdokas. Sellainen mies, joka grabs pussies ja jonka varamies käyttää mielellään verorahoja homouden parannuskeinojen etsimiseen (jos et ole vielä lukenut aiheesta, niin kyllä, luit oikein). Ja että tätä miestä on äänestänyt miljoonat Yhdysvaltojen kansalaiset, joiden mielestä pojat nyt vaan ovat pukuhuonejuttuja puhuvia poikia, Hillary Clinton sekä Barack Obama ovat syypäitä Isiksen olemassaoloon ja aseet ovat ihmisen rajoittamaton perusoikeus. Trumpista ja hänen kannattajistaan on oikeutettua kirjoittaa nettiin ihan mitä tahansa vastaehdokkaasta ja tämän äänestäjistä. Naurattaisi, ellei itkettäisi.

Koska minä en tietenkään ole täällä äänioikeutettu ja muutenkin olen ulkomaalainen, olen keskustellut politiikasta vain hyvin läheisten ystävieni kanssa (heidän kanssaan sitten sitäkin enemmän). Viime keväänä nimittäin sain päälleni hurjan ryöpytyksen täysin entuudestaan tuntemattomalta naiselta (joka kuuluu äitiryhmäämme). Hän luennoi minulle, kuinka sosialistisissa maissa kuten Suomi eivät lapset saa syöpähoitoa vuosien jonojen vuoksi ja kuinka me vain odotamme saavamme kaiken ilmaiseksi. Hän on kuulemma ainakin onnellinen maksaessaan lääkärilleen hurjia summia, että tämä voi ajaa bemarilla ja lomailla Hawailla ja siksi varmasti taata virkistyneenä heille parasta mahdolista hoitoa. Kuinka me ulkomaalaiset yritämme tulla tänne elämään heidän verorahoillaan ja kuinka tänne pääseminen oli meistä varmasti siunaus. (Saman äidin mielestä eräs ryhmän äideistä oli leikannut tyttärelleen vääränlaisen tukan, sillä nyt se näytti pojalta. Meistä ei tullut kavereita.) Tämän jälkeen päätin valita tarkkaan sanani uusien ihmisten kanssa, mikäli aihe kääntyisi yhteiskuntajärjestelmien eroihin. Tuona hetkenä tajusin olevani Trumpin kannattajien silmissä ulkomaalaisen lisäksi Bernie Sandelsin kavala ilmentymä. Tuona hetkenä tajusin, kuinka keskustelukumppaniani ei edes kiinnostaisi esittämäni faktat tai yleissivistyksensä maailmankuvansa laajentaminen, vaan että hän on jo esimerkiksi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tietämyksen ekspertti, koska hänellä on kanadalainen kaveri. 

Tuon ravintolaillan aikana käydyn keskustelun aikana tajusin, että ne nettihuutelijat eivät ole trolleja tai mitään läpällä kirjoittelijoita. Kuinka propagandamielessä nettiin kirjoitellut kielioppivirheitä vilisevät ”artikkelit” ovat heidän lähteitään ja nämä ihmiset muodostavat mielipiteensä yhteiskunnan suurimmista kysymyksistä lähinnä noiden tyrmistyttävän typerien artikkelien perusteella. Juuri tänään minua jännittää aika paljon, kuinka moni heistä lähtee huomenna vaaliuurnille.

Vaalit ovat näkyneet eniten elämässämme lähinnä tv:n mainostauoilla, sosiaalisessa mediassa ja yllättävää kyllä: liikenteessä. En haluaisi nyt luoda stereotypioita, mutta jostain syystä erityisesti hyvin monen jättimäisen ja vähän rähjääntyneen ja rämisevän lava-auton takapuskurissa on sekä sinipunainen ”Trump makes America great again”-tarra että sinivalkoinen ”Hillary to prison”-tarra. Harmittaa, että vaikka Hillary-tarrojakin näkee takapuskureissa, niin huomattavasti Trump-faneja vähemmän. Syynä saattaa olla se, että olemme täällä etelässä missä Trumpin kannatus on melko suurta ja sitten se, että Trumpin kannattajista löytyy myös melkoisia öykkäreitä. En yhtään ihmettelisi, vaikka ihmiset pelkäisivät, että väärä tarra autossa saattaisi aiheuttaa vaikka ikkunoiden hajoittamisen. 

Huomisten vaalien tulokset jännittävät monestakin syystä. Esimerkiksi nyt Trumpin kannattajien rasistisen ulkomaalaisvihan vuoksi (vaikka me kuulummekin varmasti vähiten syrjittyyn ulkomaalaisryhmään, mutta esimerkiksi eräät parhaista ystävistämme edustavat Trumpin toiseksi eniten halveksimaa kulttuuritaustaa ja minua suoraan sanottuna pelottaa ja raivostuttaa heidän ja kaikkien muiden puolesta, vaikka ystävämme ovatkin amerikkalaisia) ja myös siksi, että Trumphan on jo suoraan sanonut, ettei hän tule hyväksymään Hillaryn voittoa. Eli se siitä demokratiasta? Tilanne on ollut pitkään arka myös rotukysymysten vuoksi (eihän Charloten mellakoistakaan ole kuin vasta kuukausi) enkä yllättyisi yhtään, vaikka kohta ikkunalaseja alkaisi särkyä tällä kertaa poliittisen leirin toimesta. Osa kouluista on muuten kiinni huomenna, olisi mielenkiintoista tietää syy tähän. Amerikkalaiset ystävämme ovat niin kypsiä tilanteeseen, että he katselevat jo lentolippuja muualle, mikäli pahimmat skenaariot tapahtuvat.

Tuntuu uskomattomalta, että huomenna tämä yksi maailman suurimmista ja johtavimmista maista saattaa palata ajassa ja asenteissa viisikymmentä vuotta taaksepäin, tai sitten harpata jättiaskeleen eteenpäin valitsemalla Hillary Clintonin ensimmäiseksi naispresidentiksi. Hurjaa! Vaalilähetys alkaa huomenna kahdeksalta meidän aikaa ja lapset menevät todellakin ennen tätä nukkumaan, että saadaan seurata lähetystä alusta asti. Jännittää yllättävän paljon. 

Millä tunnelmilla sinä odotat vaalien tuloksia? 

SEURAATKO JO? LENTOASKELEITA FACECOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM