Niin lomalla!

Se olisi nyt sitten syyslukukausi paketissa.Vähän ehkä resuisessa ja pala palalta kyhätyssä, mutta paketissa kuitenkin. Oli aikamoinen lukukausi, mutta tässä sitä ollaan! Ja nyt on sormissa uutta lomakynsilakkaa ja hymykin on pitkästä aikaa harvinaisen reteä.

img_7851.jpg

Tämä neulemekko on ainoa vaate, jonka säästin viime raskausajalta. Yhtä mukavaa siinä on yhä hiihdellä leggareiden kanssa!

img_7858.jpg

Pullahtanut masu ja Essien sävy Forever Yummy, jonka kävin valikoimassa Stockalta ”viralliseksi lomalakaksi”.

img_7859.jpg

Poitsun kyläilytyyli, kun piipahdimme Kuplassa-blogistakin tuttujen kavereiden luona. 

Tiedättekö, nyt mää oon niin lomalla. Aion paketoida vaan joululahjoja, kuunnella Club for fivea ja kuumentaa glögiä. En miettiä enää yhtään äänne- ja muoto-oppeja, stressata tenttien läpimenoja tai sen sellaista. Laittaa saunan päälle ja kokata huomenna vaikkapa lasagnea poikieni kanssa.

Tunnelma olkoon sama kuin eilen illalla:

img_7838-001.jpg

Rentoa viikonloppua ihanat! <3

Ps. Kiitos viime postauksen kommenteista, on ollut hauskaa lukea muidenkin raskausajan mieliteoista! Täällä tuli yliannostus piparitaikinalle, ihan ällöttää jo. 😀

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Tunnustuksia eli raskausajan mieliteoista

Olen kyllä kuullut niistä raskausajan oudoista mieliteoista ruuan suhteen, mutta poikaani odottaessani nuo mieliteot jäivät oikeastaan pepperonin syömiseen. Pepperoni on vähän tylsä sellaisissa vertailuissa, joissa puhutaan selittämättömistä himoista esimerkiksi kylmään purkkihernekeittoon tai villeimpien tarinoiden mukaan jopa johonkin ei-ruokaan kuten pesuaineeseen (näitä kukaan siis tuskin oikeasti syö, mutta jos urbaanilegendoja uskotaan niin mieli voi kovastikin tehdä).

Nyt minäkin pääsen kuitenkin kilpailemaan näissä keskusteluissa, sillä huomasin juuri, että olen tässä viikon tenttiin lukemisen aikana syönyt jo puoli pakettia jäistä kaupan piparkakkutaikinaa. Himoitsen sitä niin paljon, että olen jopa asettanut itselleni lukutavoitteita sen mukaan, että ”kun olen sivulla 72, saan napata taas pienen palasen”. Nyt tekisi mieli heittää koko taikina lähinnä roskikseen, etten syö sitä enempää. Mutta miten selitän pojalleni, että emme voikaan tehdä sitä piparkakkutaloa, kun äiti söi taikinat ja heitti loput roskiin. Mieheni kiusoitteli minua jo tarpeeksi, kun söin koristeluun tarkoitetut ranskanpastillit (ostin kyllä uusia kaappiin). 

Tässä raskaudessa olen himoinnut vuorotellen suolaista ja makeaa, onneksi väliin mahtuu myös kasvis/hedelmähimokausia. Yhdessä vaiheessa meillä oli joka toinen päivä pääruuan kanssa lisukkeena tarjolla punajuurivuokaa aurajuustolla, alkuraskaudessa join piimää ja söin mehujäätä (nämä olivat muuten kuvioissa jo ekallakin kierroksella!), yhdessä vaiheessa jouduin todella hillitsemään itseäni etten söisi joka päivä lakritsia ja eräänä iltana vaadin päästä Hesburgeriin syömään kanahampurilaista (yök, onneksi tämä himo hävisi nopeasti). Juustoja söisin myös vaikka kuinka! Nämä raskausajan mieliteot ovat kuin sellaisia normaaleja ”vitsi olisipa nyt jotain hyvää kahvin kanssa”-pohdintoja potenssiin sata. Sen sijaan ei-listalle on päätynyt vanha suosikkini fetajuusto, subway ja kahvi. 

Nyt kun minä tunnustin syöväni lapseni jouluaskartelut, niin pliis paljastakaa tekin jotain! 😉 Onko siellä muita äitejä, jotka ovat kokeneet selittämättömiä ruokahimoja, vai oletteko syöneet aivan normaalisti koko raskauden?

Perhe Raskaus ja synnytys