Eilisten huojennusuutisten jälkeen päädyin hortoilemaan Lindexin New Born-osastolle.  Katselin minikokoisia vaatteita hämmentyneenä ja ilmeisesti täysin unohtaneena, että oma poikanikin on joskus mahtunut niihin 52 senttisiin vaatteisiin. Ajatella, hänkin on ollut niin pieni, että niskaa on täytynyt tukea ja käsiin pukea tumput. En ole uskaltanut ostaa vielä mitään vauvalle, mutta eilisessä tunnemyrskyssäni siellä sitten ihmettelin niitä pieniä bodeja, myssyjä ja pöksyjä. Ja tuossa mielentilassa en tietenkään voinut olla ostamatta vauvalle hänen ensimmäistä vaatekertaansa. 

Lähdin Lindexiltä pussin kanssa, josta kaivoin kotona 56 senttiset luomupuuvillaiset bodyn ja housut. (En vain yksinkertaisesti luottanut siihen, että tuota pienempään kokoon voisi mahtua oikeasti kukaan.)

En muista, olenkohan kertonut teille mitä poikamme alle 60 senttisille vaatteille tapahtuikaan. Kun kaikki vitosella alkavat vaatteet kävivät pieneksi, laskostin ne siisteihin pinoihin sängyllemme ajatuksenani, että viedään ne sitten anoppilaan säilytykseen. Mieheni oli avuliaana pakannut nuo vaatteet puhtaisiin roskispusseihin, solminut pussit ja laittanut ne oven eteen odottamaan lähtöämme. Varmaan arvaatte, mitä niille kaikkein pienimmille vaatteille sitten lopulta kävi! (ja kuvitelkaapa reaktiotani imetyshormonihuuruissani) 😀 Eli ihan vaan vinkkinä, älkää laittako mitään ns. säilöön menevää, minkä haluatte vielä säilyttää oven eteen roskapussiin.

Kun on aika siirtyä kutosella alkaviin vaatteisiin, niin vauva tulee perimään jonkin verran veljensä vaatteita, sillä onneksi olen suosinut hyvin neutraaleja sävyjä pojan vauva-aikana. Baby blue ei iskenyt silloin, eikä baby pink oikein iske nytkään. 

En ole malttanut laittaa noita pikkuvaatteita vielä kaappiin, antaa niiden nyt vähän aikaa olla ”unohtuneena” tuohon eteisen lipaston päälle. Tulevan isoveljen mielestä ne ovat tosi hassun pieniä ja niitä tutkiessaan hän totesi, että se vauva kyllä kasvaa sitten niin isoksi kuin hänkin. Ja niin tuleekin kasvamaan, yhdessä hujauksessa.

T. Ilmeisesti vähän höpsähtänyt bloggaaja