If it wasn’t for you, i’d be alone/ If it wasn’t for you, I’d be on my own.

Tällä kertaa en voinut välttää kiusausta olla lainaatta laulun sanoja otsikkoon. Mutta, suodaan se nyt tämän kerran minulle, sillä tuo Mapein Don’t Wait  alkoi pyöriä mielessäni, kun selasin valokuvia eiliseltä. 

Joskus (aika harvoin) tapahtuu täsmälleen sellainen hetki, mikä on kauan ollut haaveissa valmiina tunnelmineen ja ihmisineen. Siitä asti kun muutimme, olen miettinyt monet kerrat, kuinka ihanaa olisi kerätä tyttökavereita meille istuskelemaan, voisi olla sellainen hämärtyvä kuuma heinäkuun ilta, meillä olisi viiniä ja hyvää ruokaa, istuskeltaisiin kelloon katsomatta myöhään asti ulkona. Eilen sain tämän hetkeni ja minusta tuntuu, että tulen muistamaan sen aina.

Meillä oli todella syytä nostaa maljoja, sillä eräs meistä oli juuri valmistunut, toinen saanut uskomattoman sinnikkyyden ja päämäärätietoisuuden kautta tavoittelemansa opiskelupaikan (lääkiksestä, olen niin ylpeä hänestä! <3 ), oli ihmeellisiä yllätyksiä, uusia asuntoja ja ihan jo ilta itsessään oli skoolaamisen arvoinen.

Minä liikutun aina kun mietin, miten onnekas olen, kun minulla on tällaisia ihmisiä lähelläni, joiden kanssa voi elää aidolla ilolla ja surulla kaikessa. Sellaisia, jotka ovat nähneet minut hyvänä ja huonona, jotka voivat huoletta tulla käväisemaan, vaikka juuri äsken ei olisikaan imuroitu ja itse olisi meikittömänä verkkareissa, tai joille voi soittaa ihan hullustakin jutusta ja silti tajuavat varmasti.

When  I shine, you shine, always on your side

all my life you’ll have what’s mine 

mark my world we gonna be allright

Sen sijaan, että lainailisin tuota laulua tänne enempää, niin kuunnelkaa ja ihastukaa siiheen ja muistakaa halata ystäviänne.

https://www.youtube.com/watch?v=UPo7iNKoCGQ

<3