Jotain vanhaa, jotain sinistä

Puhelin Instagramissa viikonloppuna, että ”eteisaulan” seinän uusista tapeteista on tulossa blogiin kuvia heti kunhan vaan saadaan listat paikoilleen. Vaikka ulkona on aivan ihana ilma (terassinpesukeli!), minä en enää malttanut odottaa mitään listoja, kattolamppua tai liisterin rapsutteluja lattiasta, vaan halusin tulla heti esittelemään tämän seinän teille. Siitä tuli nimittäin juuri niin ihana mitä toivoinkin! Joka kerta kun katseeni osuu tuolle seinälle, minua alkaa hymyilyttää. Koko yläkertamme on lähes yhtä avaraa (ei kylläkään kovin isoa) tilaa, niin onneksi tuo seinä näkyy myös olohuoneen puolelta katsottuna.

img_6772.jpg

Tapetti on Eijffingerin mallistosta, nimeä en valitettavasti muista. 1940-luvun koivulipasto on taas löytö Tori.fi:stä. Aluksi meinasin vähän fiksailla lipastoa, mutta mitä enemmän sitä katselen, sitä enemmän elämisen jäljet miellyttävät silmääni.

Nyt meidän eteisessä on jotain something blue, something old... (Tekisi mieli heittää tähän väliin vielä että olkoot eteinen itsessään vielä seuraavat kymmenen vuotta ainakin something borrowed pankilta, mutta säästän teidät tältä puujalalta).

img_6777.jpg

Monen silmään tämä näyttää varmasti aika räikeältä, mutta omaan silmääni tämä pari on just eikä melkeen. Remonttihommissa on ollut myös melkoinen onni huomata, että minulla ja miehelläni on todella samanlainen sisustusmaku!

Onko riikinkukot ja kukkatarha eteisessä sinulle liikaa vai <3 ? 😉

Aikaisempia remppa/sisustusjuttuja löydät mm. täältä 🙂

Suhteet Sisustus Oma elämä

Kesäblues

Täällä blogissakin on varmasti tullut moneen kertaan esille, että minä olen kesäihmisiä. Olen kaikkein onnellisimmillani kun syreenit kukkivat ja alamäkeen pyöräillessä tuuli iholla on lämmin, kun katson peilistä ja nenänvarressa on dorkat aurinkolasien rajat, pakastimessa on jäätelöä ja jalanpohjat ovat mustat paljain jaloin ulkona liikuskelusta. Siksi onkin tosi ristiriitaista, että joka ikinen vuosi tähän aikaan minuun iskee hirmuinen haikeus, kesäblues. En saa iltaisin unta ja lähden kahdeltatoista koiran kanssa kävelylle vain saadakseni ihmetellä sitä että ei tule kokonaan pimeää. Olen ahdistunut siitä, että joskus on muunlaista kuin tätä, että on olemassa muitakin kuukausia ja vuodenaikoja, jolloin tarvitsee villaisia vaatteita ja ihmiset pysyttelevät sisätiloissa. Tiedän, että tämä on täysin hölmöä, sillä nythän kuuluisi ihan vaan pelkästään laittaa tyytyväisenä vähän lisää aurinkorasvaa ja lähteä lenkille järven rantaan kuin tämä olisi täysin normaalia.

img_6750.jpg

”Puhalluskukkia”

Vielä kummallisemmaksi asian tekee se, että tämä kesähaikeilu on kaikessa melankolisuudessaan yksi lempitunteistani ja jota kaipaan talvella. Jep, monimutkaista.

Onko siellä muita kesäbluesiin taipuvaisia?

Ps. Jos on, niin meidän lisäksi on myös Lana Del Rey ja Summertime Sadness.

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään