Pilvisään puuhasteluja

Blogini on päivittynyt hieman tavallista harvempaa tahtia, syynä tälle on ollut loppurutistukseen kasaantuneet kouluhommat. Pari tenttiä menee vielä kesäkuun alkupuolelle, mutta kyllähän se niin on, että mieli lähtee kesälaitumille siitä huolimatta kun toukokuu loppuu ja jäämme pojan kanssa kotiin. Pojalla on huomenna viimeinen hoitopäivä nykyisessä päiväkodissaan, syksyllä hän aloittaa uudessa joka on lähempänä nykyistä kotiamme. Olen todella haikein mielin tästä muutoksesta (vaikka toki todella innoissani siitä, että pääsemme viettämään yhdessä kesälomaa), sillä en voi kylliksi korostaa kuinka ihana päiväkoti pojalla onkaan ollut. Harmi, että kulkeminen täältä sinne on vähän turhan hankalaa, kuten olemme tässä kevään mittaan saaneet kokea. 

img_6565.jpg

Hellehamosten sijaan nyt on taas saanut vetää pitkähihaista päälle ja tänään sadesään vuoksi jäivät ulkoleikit väliin. Sadepäivinä katsellaan Pikku kakkosta, pestään pyykkiä ja pelataan meidän tämän hetken ykkösjuttua: Hedelmätarha-peliä. Joka päivä kotiin tultuaan poika vetää meitä kädestä alakertaan ja ilmoittaa, että minä haluan pelata hedelmätalhapeliä nyt. Peli on todella yksinkertainen, mutta juuri sellainen että tällaisen kaksivuotiaan mielenkiinto ja keskittyminen riittää jo peliin tai kahteen. Meillä on myös Muumi-dominokortit, mutta niihin ei vielä pojan keskittyminen oikein riitä. Tuleeko teille muita pikkulapsille suunnattuja ”ensipelejä” mieleen?

Pojan huone alkaa olla jo melkein valmis, voisin jossain vaiheessa näyttää muutaman kivan jutun täällä blogissakin. Kunhan saadaan vielä lamppu ja muutamat pikkujutut paikoilleen. 🙂 Minkälaisia yövaloja teillä muuten on lastenhuoneissa? 

img_6571_0.jpg

Taiteiltiin hoitotädeille kortit <3

img_6570.jpg

Koirakaan ei ole välittänyt sadekelistä vaan veti jarrut kiinni lenkillä. Hienohelmasta on paljon mukavampaa järsiä luuta kotona. 😀

Mukavaa tiistai-iltaa! 🙂

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

On päivä täydellinen

Otsikko on lause eräästä suomiräppikappaleesta, jota kuuntelimme pojan kummitädin kanssa 18-vuotiaina ajellessamme rundia Rauman keskustassa. Muistan biisistä vain muutamia sanoja sieltä täältä, sen esittäjääkään en enää muista, mutta rytmi ja tunnelma tulevat mieleeni aina pysähtyneen kuumina kesäpäivinä.

img_6484.jpg

Tässä me sen ajan hulttiot nyt tänään oltiin, viettämässä kesäpäivää vanhassa kotikaupungissamme. Toinen nykyään äiti, toinen kummitäti. Meidän kanssamme kulki myös pieni serkkuni, joka on myös jossain vaiheessa muuttunut parikymppiseksi hurmaavaksi naisenaluksi.

img_6475.jpg

Poitsu ja kummitäti. <3

img_6476.jpg

Voi kuinka olinkaan kaivannut kesäistä Raumaa. Niitä vanhan kaupungin mukulakiviä, Kontion sisäpihaa, ketjuliikkeettömiä pikkukatuja, kauniisti hoidettuja jättiläispuita ja suloisia kujia. Kahvilassa minä kannoin täyttä tarjotinta pojan kävellessä perässäni. Tulimme jyrkkien rappusten kohdalle ja minä siinä mietin miten hoidan tuon pätkän niin, että poika ei vahingossa kompastu kun käteni olivat kiinni tarjottimessa. Ystävällinen setä näki tilanteen, nappasi poikaa kainaloista ja nosti hänet turvallisesti maahan. Nämä ovat niitä pikkukaupunkien juttuja, jotka saavat minut niin hyvälle mielelle.

img_6512.jpg

En voi olla ihmettelemättä, miten en nähnyt tätä kaupunkia silloin kun asuin täällä. Edelleen odottelen lottovoittoa, että voisin ostaa perheellemme sellaisen ”Rauman asunnon” tuolta vanhan kaupungin puutalojen joukosta.

img_6524-001.jpg

Toisaalta, silloin joutuisimme itse grillaamaan emmekä pääsisi istahtamaan äitini kesäpöytään.

img_6558.jpg

img_6549.jpg

Plutattiin iltaan asti takapihalla ja heiteltiin delffiiniä. Siinä biisissä sanottiin myös jotain sellaista, että sekunti tuntuu kuin se olisi tunti ja jotain katujen kuljeskelemisesta ja tarinoiden keksimisestä. Voi kun muistaisin kappaleen nimen, linkkaisin sen teille, se olisi täydellinen lopetus tähän. Nautitaan näistä hetkistä.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe