Sunnuntai on kulunut tuulihattuja syöden, minun vanhoilla Duploilla navettoja rakentaen, metsäpolkuja tutkien ja seuraamalla huolestuneena uutisia Ukrainasta.

Kuljettiin aika lähellä samoja reittejä, joita minä olen lapsena kolunnut lenkkareissa ja tuulipuvussa. Olin muuten aika ”poikatyttö” vielä koko ala-asteen, ja äitini oli ollut jo ihan ihmeissään, että eikö tuota tyttöä kiinnosta lainkaan mitä pukee päälleen. Kompensoin tätä sitten seiskaluokalla tekemällä iltameikin rajauksineen ja häivytyksineen joka kouluaamu. 😀

Tuntuu keväältä. Pajunkissatkin ovat jo puhjenneet, ja löysimme jo vihertäviä ruoholäikkiä.

Pian pakataan auto ja suunnataan nokka kotia kohti. Olen kuluneena viikonloppuna taas kerran miettinyt, että olemme kyllä niin onnekkaita ollessamme niin läheisiä molempien vanhempien kanssa. On niin ihanaa, kun on paljon porukkaa mukana oikeastaan kaikessa, mihin ikinä vain ryhdytään. <3

EDIT: Hups, tarkoitukseni oli painaa tämä postaus vielä hetkeksi luonnoksiin, mutta valitsinkin ilmeisesti vahingossa ”julkaise”-nappulan. Antaa nyt mennä sitten näin! 😉 Ei niin nuukaa sunnuntaita murut!