Vaihtoehto hiusten värjäykselle?

Minusta tuntuu joskus, että elän vähän pää puskassa kaikkien kosmetiikka-alan uutuustuotteiden suhteen. (Ja usein myös vaatetrendien, juuri kun minä alan innostua jostain trendistä, niin se onkin jo ihan out!) Mutta onneksi täällä blogissani vierailee sekä avuliasta porukkaa, että myös minua valveutuneempaa väkeä näissä asioissa!

Kyselin tovi sitten vinkkejä sen suhteen, mitä tekisin hiuksilleni. Jos et muista, tai lukenut tuota postausta, niin pikaisena summauksena: en hakenut oikeastaan mitään suurta muutosta, sillä tykkään luonnollisista linjoista ja sävyistä. Omat hiukseni tuntuivat kuitenkin jotenkin vähän kulahtaneilta, juurikasvu näytti ei-toivottavalta ja hiuksista alkoi kadota kiilto. Suunnittelin varaavani ajan kampaajalle. Postauksen kommenttien joukosta nousi kuitenkin yksi tuote esiin useammastakin tahosta, nimittäin sävyttävä tehohoito. Olin ensin, että ai mikä, ja sitten hetken googlailun jälkeen olin ihan, että miksi en ole aiemmin tästä kuullut.

Marssin alkuviikosta Stockmannille, ja löysin nopeasti erilaisia sävyttäviä tehohoitoja. Pohdiskelin vähän aikaa sävyä, sillä en halunnut kadottaa hiuksissani näkyvää kevyttä sävyn liukumista kohti vaaleampaa, tai hukuttaa raitoja. Niinpä päädyin ottamaan melko vaalean sävyn aikomuksenani kirkastaa vaaleanruskeita kohtia hiuksissani ja tuoda kiiltoa tummempaan juureen. Illalla kampasin tangle teezerillä hiustenpesun jälkeen ainetta pyyhekuivaan tukkaan, annoin vaikuttaa kymmenen minuuttia ja huuhtelin. Heti pesun yhteydessä hiukset tuntuivat ihanan pehmeiltä ja sileiltä. Menin puolimärillä hiuksilla nukkumaan, ja aamulla harjasin hiuksia ihan ihmeissäni. Hiukset tuntuivat edelleen ihanan pehmeiltä, ja näyttävät  terveen kiiltäviltä. Juurikasvuni sulautuu jotenkin tosi nätisti muualle hiuksiin, vaikka näkyy kyllä edelleen. Mutta ei häiritsevästi. Mainitsemani outo punertavuus lieventyi, ja sävy muuttui latvoista sellaiseksi aavistuksen toffeenruskeammaksi ja sain koko hiuksiin ihanan kiillon. 

e5tpvu4hsltk2pxvmgvqa.jpg

Yritin ottaa teille havainnollistavan kuvan sävystä, mutta en selvästikään osaa tätä selfie-juttua tai sitten pääni on liian iso, nimittäin sitä juurikasvuahan ei näissä nyt näy. 

 

Nyt pari päivää hiuksia tunnusteltuani, tulin siihen tulokseen, etten taidakaan varata aikaa kampaajalle ihan vielä. Kevyt sävytys tehohoidolla taitaakin riittää. Värjäyshän aina rasittaa hiusta, ja nyt tekee mieli vain helliä niitä. Latvoja saatan käydä kyllä vähän napsaisemassa.

Eli vinkiksi muillekin, jotka kaipaavat vain kevyttä fiksausta hiuksiin: kannattaa testata sävyttäviä tehohoitoja! Tai ehkä te kaikki muut olittekin jo kuulleet näistä, mutta näin varmuudeksi vinkkasin, jos siellä on vaikka joku muu kuin minäkin vähän jälkijunassa… 😉 

Niin ja toinen vinkki. Stockmannilla myytiin tehohoitoja sellaisissa tavallisissa hoitoainepurkin kokoisissa pakkauksissa, jollaisen minäkin ostin, mutta bongasin ainakin näitä Color Maskeja myös Koskikeskuksen alakerrassa sijaitsevasta Hair Outletista minikoossa ihan vaan parilla -kolmella eurolla (en nyt muista ihan tarkalleen). Että jos mielisit kokeilla tälläistä Color Maskia, mutta et ole ihan varma siitä olisiko tuo oma juttusi, niin tuollaisella minipurkilla on kätevä testata asia! 

Eli suuri kiitos kaikille näistä sävyhoidoista vinkanneille! 🙂 Muutkin vinkit olivat tosi hyviä, muistin esimerkiksi myös ne otsiksen hankalat puolet, ja ainakin toistaiseksi diagnosoin itseni turhan laiskaksi ja päätin olla leikkaututtamatta sellaista itselleni. 😀

Paino sanalla leikkaututtamalla, en leikkaamalla itse tai pyydä kaveria leikkaamaan sellaista. 18-vuotiaana saimme kaverini kanssa ennen baari-iltaa idean leikata minulle otsis, ja päättelimme ettei se hei voi olla kovin vaikeaa, ja että kaverini osaisi sellaisen varmasti leikata, sillä onhan hänen äitinsäkin kampaaja… 😀

Mukavaa torstaita kamut! 

Kauneus Hiukset

Uudenlaisia ajatuksia liikunnasta

Kaksi kertaa viikossa suuntaan hikiseen jumppasaliin hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä ja takomaan pistareita. Tästä traditiosta on muodostunut arkeni henkireikä, sillä tuohon jumppasaliin jää monet patoumat, stressit, hartiajumit ja harmitukset. On jotenkin terapeuttista vaihtaa ajatusvaihde nollalle ja antaa mennä, ainoina ajatuksina etu-taka-ylä-väistä. Välillä treeneihin pääseminen vaatii hiukan sumplimista, mutta olen yrittänyt pitää kiinni tästä tavasta aina kun vain pystyn. Tässä ehti hujahtaa jo melkein puolitoista kuukautta ilman nyrkkeilytunteja, ja huomasin että tämä vaikutti suoraan mielialaani ja virkeyteeni. 

img_4607.jpg

Syksyllä liikunta alkoi tuntua jotenkin tosi väkinäiseltä. Vaikka tykkään periaatteessa kovastikin combat-tunneista ja pyllyn heiluttelusta Zumban tahtiin, huomasin maksavani viisikymppiä kuukaudessa siitä, että keikuin kuntosalin jäsenlistoilla kotisohvalla. Tuntui vähän haikealta katkaista monen vuoden jäsenyys tutulle salille, mutta oli ehkä syksyn paras päätös osaltani lopettaa jotain vanhaa ja aloittaa uutta. Huomasin taas oikein odottavani viikon liikuntahetkiä, ja se, että näin aina kaupan päälle hyvän ystäväni oli vielä ihanaa ekstraplussaa.

Eilen sitten sain vetää pitkästä aikaa hanskat käteen, ja nyt olo on aivan huikea. Tauon kyllä todellakin huomasi kropassa, mutta tästä se taas lähtee. Ohjaaja kiusasi meitä loputtomilla yleiskuntoliikkeillä ja minä tunsin oloni todella raihnaiseksi kropan huutaessa, että ei yhtään enää. Onneksi ryhmässä on kaiken ikäisiä ja kuntoisia, ja siellä voi tehdä kaikki liikkeet omaa kehoa kuunnellen.

Treenin jälkeen kotiin tuli huomattavasti kevyemmin hengittävä ja hymyileväinen nainen. 

Parasta on kuitenkin uusi suhtautumiseni liikuntaan. Se ei ole enää pitäisi-ajattelua, eikä mitään minkä väliin jäämisestä kokisin stressiä tai huonoa omatuntoa. Kuntonyrkkeilyn avulla liikunnasta on tullut minulle taas sellainen odotettava asia, hetki viikossa, joka kuuluu ihan vain minulle, sellaista kivaa tekemistä jota kroppani ja mieleni kaipaa. Koko sana harrastus on avautunut minulle ihan uudella tavalla, sillä eikö niiden juuri tälläisiä kuulu ollakin?

Tiedän, että kaksi kertaa viikossa ei välttämättä ole mikään sellainen ”tavoitteiden mukainen” määrä hikiliikuntaa, mutta elämäntilanteeseeni nähden olen tuohonkin jo tosi tyytyväinen. Ja mahtuuhan arkeeni myös aika paljon päivittäistä kävelyä, sekä koulumatkojen että koirani kanssa. Näin talvella tosin nämä eivät ole mitään asioita joita millään tavalla odottaisin tai ajattelisin, että hei jes tämähän on hyvää hyötyliikuntaa. Mutta kun kevätaurinko alkaa vähän enemmän tästä lämmittämään ja villapaitasnautserimmekin taas rohkaistuu, niin me aletaan taas kuljeskella Näsijärven rantaa ja metsiä pitkin lenkkeilymielessä.

Onko siellä muita kuntonyrkkeilijöitä? Entä mikä on sinun arjen henkireikäsi?

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään