Yrtitän kovasti olla ajattelematta vähiin käyviä Amerikan kuukausia (tiedättehän miten hyvin se aina toimii, kun yrittää aktiivisesti olla ajattelematta jotain…), mutta onneksi lähestyvä Halloween pitää melankolisuuteni taka-alalla. Vuosia sitten olimme New Yorkissa juuri päivää ennen Halloweenin aattoa ja silloin vannoin, että tahdon vielä joskus kokea amerikkalaisen Halloweenin. Silloin vitsailin, että harmi kun minulla ei ole lapsia, sillä tahtoisin päästä trick or treat-kierrokselle. Täällä sitä nyt ollaan ihan (väliaikais)asukkaana ja lapsiakin on kaksi kappaletta, joten täältä me tullaan -KARKKI TAI KEPPONEN!

Varsinaiseen Halloweeniin on toki vielä aikaa, mutta kausi starttasi jo kuukausi sitten kaupoissa ja nyt myös Carowindsin huvipuistossa. Naapurini alkoi jo elokuussa suunnittelemaan lasten pukuja ja lähetti minulle toinen toistaan suloisempia asuehdotuksia tyttärelleni. Hänen innostuksensa on nyt tarttunut minuun ja minäkin odotan jo kovasti mm. voivani laittaa kurpitsamaustetta joka paikkaan, vaikka en ole sitä koskaan maistanutkaan. Kaikki suunnittelevat Halloweenia ja puhuvat siitä, joten nyt minäkin puhun ja suunnittelen, vaikka en oikein tarkalleen tiedä mitä odottaa ja mitä tarkalleen ottaen pitäisi suunnitella. Ilmeisesti koristeita ja asuja ainakin.

Halusin tartuttaa innostukseni myös muuhun perheeseen ja porhalsimme lauantaina Carowindsiin The Great Pumpkin Festivalien alkajaisviikonlopun kunniaksi. Esitteessä luvattiin paljon hauskaa lapsille ja että festivaalit sopivat perheen pienimmillekin. Ongelmana vain oli, että koska Carowindsissa järjestetään samaan aikaan iltaisin myös aikuisille oikeasti todella pelottava Scarowinds (kurkatkaa linkistä jos ette usko, että kyseessä on oikeasti pelottava juttu) ja kurpitsafestivaaleille päästäkseen piti kävellä Scarowindsin lavasteiden läpi. Poikani katsoi silmät suurina puista roikkuvia verisiä luurankoja ja zombieita, jotka näyttivät itsestänikin karmivilta. Puikkelehdimme mahdollisimman nopeasti hautausmaaksi muutetun kujan läpi ruumisarkkuja väistellen ja mieheni pyöritteli minulle silmiään, että mikäs juttu tämä oikein on. Lasten alueella tunnelma muuttui välittömästi, alueella leijaili saippuakuplia, lastenteatterissa pyöri hauskoja esityksiä, oli kurpitsapolkua (tyttäreni ajatteli luonnollisesti, että kurpitsat ovat heiteltäviä palloja ja luonnollisesti pettyi pahasti, kun niitä ei saanutkaan heitellä), labyrinttiä, vaahtosokkeloa, paijattavia kotieläimiä ja ties mitä hauskaa normaalien huvipuistolaitteiden lisäksi. Koristeina oli kiltin näköisiä kummituksia ja hymyileviä kurpitsoja, sekä mahdollisimman ei-pelottavia noitia. 

Festivaaleilla oli hauskaa, mutta myös armoton helle, älyttömästi ihmisiä ja ilmeisesti vähän liian jännittäviä koristeita. Illalla poika myönsikin, ettei tykännyt kaikista koristeista. Nyt täytyykin olla tarkkana, sillä kaupatkin ovat täynnä oikeasti aika hurjan näköisiä luurankoja, noitia ja naamareita. Onneksi festivaalit eivät pelästyttäneet poikaa liikaa, sillä vaikuttaa kovasti siltä, että hänen Halloween-innostuksemsa on ampaissut jo omanikin ohi. Tällä viikolla olemme kaivertaneet iltaisin kurpitsoja, kertoneet ”kummitusjuttuja” ja suunnitelleet naapureiden kanssa viikonlopulle ”Pre-Halloween”-juhlia asuntokompleksimme elokuvateatteriin (mahdollisimman vähän pelottavin koristein). Joka ilta lasketaan, kuinka monta päivää on juhliin ja kuinka monta viikkoa on trick or treat-kierrokselle. En malta odottaa!

SEURAATKO JO? FACEBOOK / INSTAGRAM / OTA YHTEYTTÄ: LENTOASKELEITA@GMAIL.COM