Olin viime keskiviikkona mielenkiintoisessa blogi-iltamassa syömässä pizzaa ja muita herkkuja, sekä keskustelemaan elämän valinnoista. Tilaisuus järjestettiin Helsingin Pizza Hutissa, ja illallista emännöi islantilainen Loa Thorhallsdottir, joka paljastui keskustelun myötä melkoiseksi teräsnaiseksi. Hänet on vaatimattomasti listattu mm. sadan maailman menestyneimmän naisen joukkoon ja hänellä on aivan mieletön työhistoria, siis sellainen CV johon kuuluu kaikkea kriminologian opiskelusta USA:ssa ja Islannin vanhusten palveluiden johtamisesta Islannin ja Suomen Pizza Hut-ravintoloiden johtamiseen. Loa on myös äiti, ja Islannin liike-elämän naisjohtajien yhdistyksen toimitusjohtaja, jolle naisten menestyminen ja yhteiskunallinen asema ovat aivan erityisen lähellä hänen sydäntään. 

Siinä samalla kun söimme leipätikkuja, ilmakuivattua kinkkua ja melonia, pastaa, pinaattilasagnea ja maistelimme erilaisia pizzoja, Loa haastoi meidät kaikki pohtimaan omaa elämäämme. Keskustelun edetessä minut valtasi sellainen olo, että tässä on nainen jonka sanoja todella kannattaa kuunnella, sillä hän puhui valtavalla kokemuksella ja itsetuntemuksella. Loa antoi meille muutaman neuvon, joita jäin jälkikäteen pohtimaan suhteutettuna omaan elämääni.

Kuvassa Loa Thorhallsdottir

– Tee elämäsi sellaiseksi, että sinun on helppo olla itsesi kanssa. 

Tämä neuvo perustui pitkälti siihen, että onnellisuus lähtee ihmisestä itsestään. Ei siitä että odottaisi oman onnensa riippuvan vain jostain toisesta ihmisestä, vaan että ihminen eläisi itsensä kautta. Tämä on sellainen seikka, minkä olen pyrkinyt pitämään mielessä jo pitkään. Vähän niin kuin tuossa sivupalkissakin lukee, minä olen äiti ja vaimo, mutta myös ihan vaan minä. Perhe on minun arvoissani todella korkealla sijalla, mutta koen että minä olen kokonainen vasta kun teen asioita myös ihan minuna itsenäni. Esimerkiksi äitiyslomalta takaisin opiskelemaan siirtyminen tuntui aluksi aivan hirvittävältä, mutta mitä pidemmälle viime kevät kului, sitä enemmän tunnistin taas peilistä omat kasvoni. Näiden palasten yhteensovittaminen ei todellakaan ole aina helppoa, ja mukaan mahtuu syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja aikatauluongelmia. Mutta niinä hetkinä kun palaset loksahtavat balanssiin, olen onnellisempi kuin ikinä.

– Löydä intohimosi ja seuraa sitä. Nauti elämästä.

Loa kannusti meitä tekemään juuri sitä mikä on meille ”se juttu”. Hän itse löysi itsensä tilanteesta, jossa hän ulkoisesti oli päässyt uransa huipulle Islannin sosiaalitoimen vanhusten palveluiden johtajana, mutta huomasi kaipaavansa jotain muuta. Tämä nainen ei pelännyt irtisanoessaan itsensä huippupalkkaisesta duunista ja ryhtyessään opiskelemaan liiketaloutta. Ja nyt hän on jälleen menestyneessä asemassa.

Minä koen, että opiskelemalla omaa alaani seuraan omaa ”sitä juttuani”. En malttaisi odottaa että valmistun ja pääsen tekemään alani töitä. Toivottavasti ihmiset muistaisivat minut sitten joskus vanhana sellaisena tyyppinä, joka suhtautui työhönsä intohimolla, kärsivällisyydellä ja lämmöllä. Mutta elämässäni on myös toinen ”juttu”, ja se on kirjoittaminen. Kirjoittaminen on ollut minulle rakas harrastus oikeastaan siitä asti kun opin raapustamaan aakkoset, ja toivon, että pitäisin siitä kiinni aina. Vaikka sitten tällä lailla harrastusmuodossa blogia kirjoittamalla, kunhan vaan kirjoitan. Edes sitten päiväkirjaa jota säilytän kaapin perällä. Tai kuka tietää, jos jonain päivänä keksisin keinon yhdistää kirjoittamisen työtehtäviini! 

Enpä olisi ikinä tullut tilanneeksi hampurilaispizzaa, mutta se paljastuikin yllättävän hyväksi! 😀 

– Elä arvojesi mukaisesti.

Arvot. Itsekin käytän tuota sanaa tuon tuosta, mutta harvemmin pysähdyn miettimään mitä ne elämässäni todella merkitsevät. Lista on kuitenkin helppo tehdä. Perhe, terveys ja onnellisuus ovat arvomaailmassani korkeimmalla sijalla, samoin ystävät. Arvoni linkittyvät myös aika vahvasti toisiinsa. Toivottavasti opin elämään näitä kaikkia vaalien. Minut saa välillä niin surulliseksi esimerkiksi ajatus siitä, kuinka harvoin näen isovanhempiani siihen nähden kuinka rakkaita he minulle ovat. 

– Älä arvostele muiden valintoja. 

Loa oli melko huolissaan siitä, kuinka äitiys ja pitkä vanhempainvapaa tiputtavat monia naisia pois työelämästä. Vielä enemmän huolissaan hän oli kuitenkin siitä, minkälaisen sävyn näistä asioista käyty keskustelu täällä Suomessa on saanut. Hän oli aivan pöyristynyt siitä, kuinka rajusti naiset ovat valmiita arvostelemaan toisiaan kun kyseessä on äitiys. Tästä hän pääsikin siihen, kuinka hän kehotti meitä olemaan arvostelematta muiden valintoja. Naisten tulisi tukea toisiaan, ei nousta tappelemaan keskenään. Miesten keskuudessa tälläista arvostelua esiintyy huomattavasti vähemmän (vai oletteko esimerkiksi kuulleet isien kysyvän kauhistuneena toisiltaan firman saunaillassa, että mihin sä teidän vauvan oot jättänyt?). 

Minua on monesti harmittanut varsinkin tämä someaikakauden mukanaan tuoma arvostelun helppous. Kommentteja asiaan kuin asiaan on niin helppo jättää anonyyminä, oli kyse sitten jonkun ulkonäöstä, kulutustottumuksista, elämänkatsomuksesta tai valinnoista. Mitä positiivista tälläisella ruotimisella ja arvostelulla sitten saa itselleen? Siihen tuhlattu energia olisi niin paljon tuotteliaampaa käyttää vaikka johonkin itselleen kivaan juttuun. Minusta olisi mielenkiintoista esimerkiksi päästä keskustelemaan jonkun keskustelupalstoilla toisia surutta haukkuvan kanssa ihan kasvokkain, ja saada tietää mitä tälläisessa toiminnassa on taustalla, ja mitä siitä voi saada itselleen. Ihan aidosti kiinnostaa.

– Vaali ystävyyssuhteitasi tyttökavereihisi!

Loan sanoin tyttökaverit ovat ne jotka aina jaksavat kuunnella, ymmärtää ja jotka pysyvät vierelläsi vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Tunsin suuren piston sisälläni, sillä tämän syksyn aikana olen nähnyt ystäviäni aivan hävettävän vähän. On suoraan sanoen ihan perseestä, että välillä vierähtää pitkiä aikoja jolloin en muka ehdi edes kahville. Hävettää. Asiaa ei kyllä helpota se, että ystäväni ovat jakautuneet hiukan eri puolille Suomea. Mutta silti, ja mikä on tekosyyni olla ehtimättä treffaamaan Tampereella asuvia ystäviäni useammin? Tässä on ison petrauksen paikka, sillä minun tytöt ovat aivan korvaamattomia aarteita jokainen.

Tälläista itsetutkiskelua tällä kertaa, kehotan teitäkin kokeilemaan! Herättikö joku näistä kohdista teissä erityisesti ajateltavaa?

Loppuun vielä kuva kesäisistä polttareistani, voi että miten minulla tulikaan ikävä kaikkia selatessani noita kuvia! <3