Se oli vohveleiden paikka!

 

Minä ja ystäväni koimme pienen telepaattisen hetken viestitellessämme kahvilapaikan valinnasta. Kummankin mielessä siinsi Vohvelikahvilan antimet, minun mielessäni mansikka-vuohenjuusto-vohveli, ja kun ystäväni vielä tiesi että Tuomiokirkonkadulta saa isompia vohveleita kun Ojakadulta, sovimme treffit Tuomikirkonkadulle. 

marraskuu13_038-001.jpg

 

Nyt kun olemme maistaneet näitä vohveleita, pitäisi varmaan aivan vertailun vuoksi ja muistin virkistykseksi käydä mahdollisimman pian myös Ojakadun kahvilassa. Että tietää sitten kumpaa suositella… 

 

marraskuu13_043_1.jpg

 

Ja tiedättekö, että tuo överi kermavaahtokasa, kahvilan lämmin tunnelma hörselökalusteineen, ystäväni seura ja kuppi kahvia olivat maailman parasta terapiaa stressaantuneelle sielulleni. Kirjoitin eilen kahteen asti yöllä proseminaaritutkielmaani, ”haluan vielä täsmentää tämän”/”ei, en voi sanoa näin”/”apua mikä tuo lähdeviite olikaan, eii” -ajatusten kiertäessä kehää mielessäni. Onneksi tajusin jättää lähettämisen aamuun, sillä sainkin käyttää vielä tovin yöllisten kirjoitusteni korjaamiseen. 

marraskuu13_051.jpg

Erästä kiinnosti jännä lamppu paljon enemmän kuin ”hei kukkuu” -maanittelut. Mikäs siinä.

Mutta nyt! Lähetysnappia on painettu, enkä voi stressata asiaa enää yhtään enempää ennen ensi keskiviikon oppontentointia. Siispä sen sijaan että olisin siirtynyt tänään muiden kouluhommien pariin, lähetin päiväkotiin viestin että pidetään vapaapäivä. Sen sijaan että olisin alkanut siivoamaan kiireisestä elämästä kärsinyttä asuntoamme, puin meille kivat vaatteet ja kipitettiin kahvilaan tapaamaan ystävää.

Niin ne vaan loksahtelevat paikoilleen. Ylipäätään kouluhommien kalmanrajat, lelujen peittämä lattia tai pyykkivuori, väsyneenä lauotut sanat, kaikki noudattaa tuon vanhan sanonnan viestiä. Niin niillä asioilla onkin tapana, sittenkin.

Eikä haittaa jos ei ole ehtinyt hakea joulukoristeita vintiltä, onhan kynttilöitä ja glögiä.  

Ja toisinaan sitkeitä synttäriruusuja ikkunalaudalla.

marraskuu13_032.jpg

Kiitos edellisen postauksen kommenteista, ette tiedäkään kuinka hymyssä suin luin niitä eilen taukohetkinä. On niin jännittävää ja hauskaa kuulla keitä siellä ruudun toisella puolella onkaan! (ja edelleen saa kommentoida!)

Ihanaa viikonloppua, te parhaat!  Hakuna matata. <3

PS. Tamperelaiset: Ojakatu vai Tuomiokirkonkatu? 😉

Kommentit (4)
  1. Olen niin helpottunut sun puolesta 🙂 Jee!:)

    1. Oot kyllä niin ihana ja empaattinen, kiitos! 🙂

  2. Ojakatu on meikälle se legendaarisempi, mutta toisaalta molemmat on kyllä törkeen hyviä. Vastaan siis molempi parempi.

    1. Siis onhan siinä Ojakadun paikassa toisaalta oma fiiliksensä jo sen ihanan rakennuksen puolesta. Eikös se muuten olekin Tampereen pienin ja vanhin kivitalo tai jotain? 🙂 Täytyy mennä pian testaamaan ihan siis tälläsen tutkimuksen nimissä että kummassa olikaan paremmat, köh köh… 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *