Mistä on maanantait tehty?

Ei jestas mikä päivä. Olo on kuin olisin ottanut oikein kunnolla selkääni. Stressitasoni on pompannut huippulukemiin, eikä sillä lailla tsemppaavasti ja itsensä ylittämään kannustavaan tyyliin, vaan sillä lailla lamaannuttavasti. Kiukuttelevasti, ruokahaluttomasti (paitsi jos ruuassa on vuohenjuustoa), liikaa kahvia juovasti, masentuneesti. 

Sisälläni viime viikot hihkunut kannustava aerobic-ohjaajakin istuu nyt vaan hiljaa eikä jaksa puhua mitään. Eilen minulla oli vielä sellainen energiaa puhkuva olo, olen jopa hihkunut että jes enää viikko ja sitten kesäloma, mutta tämä päivä on ollut vaan niin naurettavia vastoinkäymisiä täynnä että tämä olisi jo oikeastaan aika koomista ellei vaan v******isi. Ihan vaan vinkkinä muuten muillekin, jos bussikuski ei näe että olet tulossa rattaiden kanssa kyytiin, niin bussin ovien väliin ei kannata yrittää mennä samalla tekniikalla kuin hissin. Ne eivät aukea, vaan jumittuvat rattaiden ympärille. Ja bussikuski ja kanssamatkustajat eivät näytä kovin ymmärtäväisiltä, ihan vaan vinkkinä muille jotka rinnastavat huippuälykkäästi mielessään bussin -ja hissinovet. Näytin varmaan tomaatilta.

Toinen loistovinkki: ei, se herätyskello ei herätä aamulla jos et lataa illalla kännykkääsi. Ja sellainen rento bedlook ei ole casual vain rönttöinen ja nolo kun näet itsesi peilistä. Ja kyllä, sen kahvitahran paidanhelmassa huomaa.

Olin myös jättänyt näpsäkkänä likkana pojan kaikki pipot autoon, ja mitenkäs muuten onkaan mukava aloittaa aamu kuin ryntäämällä paniikissa pipo-ostoksille. Päivä alkaa silleen rattoisasti kun on ihan hirveä kiire lisämaustamassa tätä stressiä.

Tämä lista olisi niiiiiiiiin pitkä, että taitaisi blogitila loppua kesken. Ja koska inhoan itsekin turhaa valitusta, laitan nyt suuni kiinni.

Nyt tekisi mieli vain kömpiä napit korvilla peiton alle ja kuunnella jotain vihaista musiikkia (ja siirtyä pikku  hiljaa itsesäälissä rypemiseen sopiviin kappaleisiin), mutta kas, tenttikirjahan se siinä odottaa.

http://www.youtube.com/watch?v=O1FkbvGl-IU

2009 Ruisrockissa kuuntelin tätä hieman hilpeämpänä (nyt vähän naurattaisi, mutta ei sovi päivän teemaan).

6289_99647219677_5440765_n.jpg

Eli kaikesta veemäisestä on maanantait tehty.

Suhteet Oma elämä

Rantakaupungin flikkoja

Me ollaan aika liikkuvaista sakkia, sillä tällä kertaa lähetän terveisiä Raumalta. 

toukokuu_13_060.jpg

 

Arvatkaa kuka on käynyt parturissa? Mörrimöykystä kuoriutui taas snautseri.

toukokuu_13_052.jpg

Oltiin äitini ja koiran kanssa kävelyllä meren rannalla. Miten tuttu tuo lahti onkaan. Haaveilin siitä tunteesta, joka valtaa silloin kuin irroitetaan köydet laiturista ja pistetään raumalaisittain romut kolisemaan. Vaikka Tampereesta on kehkeytynyt yksi suosikkikaupungeistani, niin kyllä minä merenrantakaupungin tyttöjä vain taidan olla aina vaan. 

toukokuu_13_065.jpg

Laitureilla kuljeskelun lisäksi käytiin moikkaamassa erästä suosikkityttöäni, toista rantakaupungin flikkaa eli poikani kummitätiä. Poika tiesi mistä naruista vetää ja kummitädin sylissä sai jätskiäkin ottaa lisää. 

Onko se kippo nyt varmasti tyhjä? 😉

toukokuu_13_007_0.jpg

Huomenna päästäänkin tanssimaan ystäviemme häitä. Pitää varmaan käydä aamulla ostamassa vedenpitävää ripsiväriä, minä olen nimittäin pahimman luokan hääitkijä. 😀

Hei muuten kaikille Lentoaskeleiden lueskelijoille tiedoksi! Ella F. eilen informoi minua ystävällisesti, että minun blogini ei näy ainakaan hänen seurattujen listalla täällä Lilyssä. Eräs ei-lilyläinen ystäväni taas kysyi olenko lopettanut blogin kirjoittamisen (hän oli ilmeisesti huoltokatkon aikana yrittänyt päästä tänne). Voi harmi! Niinpä ajattelin muistuttaa, että uusimmat päivitykseni näkyvät kätevästi myös blogilistalta ja bloglovinista, jos sitä kautta on tapana seurata blogeja. Facebook-sivua en ole blogilleni ainakaan vielä tehnyt, ja niinpä kysynkin että koetteko blogien seuraamisen kannalta facebook-sivun tärkeäksi/helpottavaksi?

 

Nauttikaa viikonlopusta <3

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe