Aurinkolasirakkautta
Saanko esitellä: uudet lemmikkini!
Puntarointini aurinkolasien suhteen tuli viimein päätökseen. Aiemmat suosikkini saivatkin väistyä sovitettuani näitä kakkuloita. Rakkautta ensi silmäyksellä, sanoisin.
Aviator-kassakin on nyt vihdoin sulkeutunut. Kyllähän se oli jo selvää, etten tulisi sitä koskaan Raybaneihin käyttämään.
Kosken rannalla hymyilyttää!
Olisin halunnut vielä kirjoittaa pienistä sattumista, joiden kautta päädyttiin koko perhe pitämään sadetta Koskariin eli syömään burgereita ja ranskalaisia American Dinersiin, ja siitäkin hiukan kuinka minäkin nyt menin ja hurahdin Lindexin Littlephanteihin. Huominen tentti lähestyy kuitenkin uhkaavasti, ja sitä en tahdo myöntää paljonko siihen on vielä luettavaa jäljellä.
Sen sanon nyt kuitenkin vielä, että ihanaa kun mies on taas kotona työreissultaan. Mielikuvitukseni on näköjään palannut lapsen tasolle, ja olen nukkunut yöt eteisen ja vessan valot päällä. Ja on se siis muutenkin ihanaa.
Niin ja pakko vielä mainita, että koiraa on ikävä! Se on tämän viikon hoidossa vanhemmillani, sillä minun olisi ollut niin hankalaa yksin hoitaa aamu ja iltalenkit pojan kanssa. Outoa kun kukaan ei hauku kun tulee kotiin.
Minullahan on pakkomielle näistä lopputoivotuksista, haluaisin toivoa aina kaikkea kivaa niille jotka tänne eksyy. Nyt kuitenkin vähän toisin päin: WISH ME LUCK huomiseen tenttiin, huiui!
