Laatuviihteen kuluttaja

Nyt seuraa aika nolo paljastus. Huomasin nimittäin olevani koukussa MTV:llä pyörivään Hollywood Heights sarjaan! 😀 

wp_000609.jpg

Tässä jo viikkojen ajan televisio on ”vahingossa” mennyt päälle juuri kello 17.25. Teen samalla muka muita juttuja, kuten viikkaan pyykkiä tai laitan ruokaa, mutta seuraan oikeasti koko ajan samalla tätä kohderyhmältään 16-vuotiaille poikabändejä ihaileville teinitytöille suunnattua sarjaa. Sarja on oikea kliseiden ruumiillistuma, kohderyhmä tosiaan maksmissaan lukioikäistä ja juonenkäänteet oikein kunnon Kauniit ja rohkeat-luokkaa, mutta minun on vain pakko napsauttaa telkkari päälle sarjan alkaessa.

Mies katsoi vähän kummallisen näköisesti alkaessani selostaa hänelle innoissani, että ”Tämä Chloe siis pettää tota kuuluisaa popparijulkkista Eddietä yhden Tylerin kanssa, ja ne on yhdessä oikeesti ajanut Eddien äidin yli mutta ne salaa sitä. Ja sitten toi ruskeetukkanen tyttö on voittanut sellasen laulukilpailun jonka Eddie järjesti, ja niiden välillä taitaa olla jotain säpinää. Mä oon ihan varma että ne menee yhteen jossain vaiheessa”.

Miksiköhän sain syväanalyysiini vastaukseksi ”Siis katsotko sä oikeesti tätä?” ja naurunremakan?

Parastahan koko hommassa on että minulla ei todellakaan olisi aikaa katsoa televisiota, ja ne vauvan iltapäiväpäikkäritkin voisin käyttää ehkä jotenkin muuten hyödykseni! 

Please, sanokaa nyt joku etten ole ainoa jolla on vastaavanlaisia luurankoja kaapissa??

Ps. En siis ole tallentanut tätä ohjelmaa kertaakaan digiboxille… Niin alas en sentään ole vajonnut. En en…

Puheenaiheet Höpsöä

Staying strong!

Eipä olisi kaltaiseni karkkihirmu voinut joskus uskoa, että nappaisin avonaisesta karkkipussista vain valokuvan syömättä edes yhtään kolapulloa tai salmiakkia. 

wp_000604.jpg

Nyt on kyllä niin voittajafiilis, ja tiedän että pystyn tähän! Eekoodipläjäykset ja sokeripommit, ette ole enää tervetulleita elimistööni.

Karkkilakkoni alkusysäykselle teki muuten tosi hyvää tammikuun totaalinen herkkulakko. Tämä auttoi minua pääsemään eroon sokeriaddiktiostani, ja nyt voin syödä joskus kahvin kanssa vaikkapa korvapuustin himoitsematta näitä herkkuja kuitenkaan jatkuvasti.

On ollut myös jännää huomata, kuinka yhdistän jotkut tilanteet tosi vahvasti karkinsyöntiin. Leffareissu, lauantai ihan vaan jo viikonpäivänä kuuluisi mielestäni olla pyhitetty karkin naposteluun, telkkarin katsominen, tenttiin lukeminen, alakuloisuus, automatka, vapaapäivä, näitä riittää. Olen kiinnittänyt huomiota tilannesyömiseen muutenkin karkista luovuttuani, ja kuin huomaamattani alkanut pohtia terveellisempiä vaihtoehtoja. Sokeria ei tee enää samalla tavalla mieli, tätä en olisi KOSKAAN uskonut!

Tällä hetkellä suhteeni herkutteluun on rento. Jos tekee mieli jotain makeaa, sallin sen itselleni (paitsi tietysti sitä karkkia) sitä sen suuremmin miettimättä, sillä syön makeaa nykyään kohtuudella. Minä, neljänsadan gramman karkkipussien tuhoaja, voin käyttää sanaa kohtuus. Aika voittajaolo.

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo