Lämpöisiä talviunia

Kävin tiistaina kyselemässä Stockmannilta Ticket to Heavenin lämpömakuupusseja rattaisiin. Kerrankin oli tuuria mukana vaikka makuupussit olivatkin tuolloin loppuneet, nimittäin juuri nämä ovat nyt marraskuun kanta-asiakastarjouksessa parikymppiä halvemmalla! Niinpä kipitimme vauvan kanssa varaamaan hänelle oman untuvapussukan talvipakkasten varalle (isompi koko mustasta oli loppu, joten kivat myyjät tilasivat meille oman).

img_6840_1107_712_orig.jpg

Vauvan talvipukeutuminen on tuottanut minulle viimeaikoina päänvaivaa. Miten pukea seitsemän kuukauden ikäinen rattaisiin pakkasella juuri sopivasti, niin ettei tulisi kuuma eikä kylmä, eikä tuloksena olisi raajat tönköiksi puettu kerrassaan harmistunut pikkumies?

Päätin matkia vauvan serkkupoikaa, joka uinaili viime talvena tyytyväisenä rattaissaan Ticketin lämpömakuupussissa vain pari vaatekertaa (esim. fleeceasu tai villahaalari) yllään. Pussin saa kovilla pakkasilla kiristettyä kasvojen ympärille niin, että vauva on melkein kokonaan untuvaan kääriytyneenä. Makuupussin pohjasta saa puhkaistua rattaiden remmien menevät aukot. Jos eksymme talvella kauppoille tai kahviloihin, on ihan huippukätevää vain sujauttaa makuupussi auki, eikä tarvitse riisua talvihaalaria, hanskoja ja muita juttuja. 

Tämä ostos säästää meidät vielä vähäksi aikaa talvihaalarihankinnalta, pussukka ja tarpeeksi lämpöinen välikausivaatetus riittävät hyvin tammikuuhun asti. Tai näin ainakin nyt kuvittelen. 😉 Silloin onkin sitten aika paneutua laadukkaisiin ulkovaatteisiin, kun vauva aloittaa päivähoidon. Joulun jälkeen alkaa sopivasti talvivaatteiden alennusmyynnitkin! Olenko ainoa, josta tuntuu että vauvojen vähänkään laadukkaammat talvihaalarit ovat ”melko” tyyriitä?

(kuva)

Suhteet Oma elämä

Viikonloppuna

Viikonloppuna

  • Sain kuulla olevani ihan pihalla kaikista poikabändeistä, sekä kattavan youtube -reportaasin tämän hetken ”noi on kaikista ihanimpii ja toi on söpöin” -poikayhtyeistä
  • Peruin mielessäni joka sanan Uni (on sittenkin) kaveri -kirjoituksestani, ja totesin sen olleen tarpeettoman uskaliasta retostelua
  • Myönsin tämän olevan hetkittäin oikeesti aika rankkaa
  • Katselin koiramme riemua tyypin pyöriessä selällään ensilumessa ja kuuntelin jään raapimisen aiheuttamaa  onnenmurinaa
  • Nautin ihanan serkkuni seurasta puolitoista vuorokautta
  • Söin lättyjä vanilijajäätelöllä ja vadelmahillolla, pussillisen irtokarkkeja ja munkin, oho (mutta kuka näitä laskee)
  • Huomasin että viime Bob Marleyn -kuuntelukerrasta oli aivan liian pitkä aika, enkä voinut olla hiukan heiluttelematta
  • Valitsimme vuokraelokuvan sen perusteella että siinä näytteli Robert Pattinson, ja valinta oli huono
  • Löysin juuri päähänpinttymäni kriteerit täyttävän parkatakin, ja myyjä huomasi kassalla sen olevan alennuksessa
  • Annoin kanssakulkijoille ”näin juostaan rattaiden kanssa ja lauletaan samalla  pientä ankanpoikasta” -näytteen yrittäessäni päästä nopeasti kotiin nälkäisen vauvan kanssa
  • Pujottauduin sunnuntai-iltana kalareissulta palanneen mieheni ja poikittain x-asennossa sängyssämme nukkuvan vauvan välissä olevaan rakoon, ja mietin ettei kukaan voi olla niin onnellinen kuin minä siinä

Huomasin taas kuinka biologisten sisarusten puute ei ole ikinä tarkoittanut sitä ettei minulla olisi siskoja. Ei vuoden 1993 jälkeen kun serkkuni syntyi.

Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

Suhteet Oma elämä