Olen toisinaan melko perso turhamaisuuksille. Mummuni mukaan olen kova flikka pöökkäämään, eli Rauma-Suomi käännettynä tämä taitaa olla laittautumisen ja turhamaisuuden yhdistävä verbi. Oikeastaan olin, sillä nykyminä harrastaa tätä melko vähän enää. 

Sain mieheltäni ylläri-lahjakortin geelikynsiin, ja voi kuinka nämä glitterhippuset sormissani ovatkaan piristäneet minua! Heti on vähän pöökätympi olo. Puhumattakaan parista tunnista kynsisalongissa, ihan vain paikallaan istuen, kynsiteknikon kanssa höpötellen ja pohtien ihan vaan että minkä värisiä hippusia kynsiini haluankaan. 

Juuri hieman glitteriä tässä tarvittiinkin, sillä haluaisin lisätä edeltävään otsikkoon ja voihan korvatulehdus. Yöunet menevät puoli tuntia- tunti unta kerrallaan -tyylillä. Nämä uudet kimaltelevat kynteni toimivat tällä hetkellä kotiin linnoittautuneessa korvatulehduselämässä mainiona keinona itseni huijaamiseen. Kädet ovat juuri se osa itsestäni jonka useimmin näen, joten voin uskotella itselleni muun kokonaisuuden olevan yhtä huoliteltu. Eli kauneusvinkkini numero yksi mustiin silmänalusiin, sisällä kalpeankelmeäksi muuttuvaan ihoon ja hompsuiseen kampaukseen: geelikynnet!

Kannattaa tosin muistaa että pakollisilla lääkäri/apteekkireissuilla kanssakulkijat näkevät muutakin kuin vaan ne kynnet.