Edellisessä postauksessa jo vihjailinkin uudesta harrastuksesta, eli vauva ja minä aloitimme muskarin! Kyseessä on musiikkiopiston Musavauvat-ryhmä, joka on suunnattu 3-12 kuukauden ikäisille vauvoille. 

Olen usein vitsaillut, että voi vauva parkaa kuinka epämusikaaliset geenit hän onkaan saanut. Rakastamme molemmat mieheni kanssa liikaa musiikkia edes yrittääksemme tuottaa sitä itse millään keinolla. Mutta kuten lempparibändini RHCP:n ihana sekopäinen basisti Flea totesi elokuisen keikan päätteeksi:

rakastakaa, tehkää ja kuunnelkaa kaikenlaista musiikkia, funkia, rockia, hiphopia, jazzia, punkia, reggaeta, vanhojen miesten tekemää musiikkia, lasten tekemää musiikkia, vauvojen tekemää musiikkia (jotain tähän suuntaan ainakin, ja lisäksi äijä vielä luetteli kaikki mahdolliset mieleen hyppäävät musiikkilajit), sillä musiikki on ihmeellisin asia maailmassa. 

Joten päätin työntää oman epämusikaalisuuteni sivuun ja lähteä vauva kainalossa musisoimaan. Alkuun vauva suhtautui touhuun varauksella, otti kasvoilleen hyvin äiti ootko tosissas:maisen ilmeen ja päätti että sivukatsomossa tissittely voittaa muskaritouhut. Tunnin edetessä vauva alkoi hiljalleen rentoutua, minä ja muut musavauvat saimme osaksemme jo hymyjäkin. 

45 minuuttia  koostui vauvan kanssa tanssimisesta pianomusiikin tahtiin, laulujen lauleskelusta, loruleikeistä (näistä yksi linnunlaulua sisältävä musiikkiloru oli juuri se hiukan pelottava jolloin meillä oli ruokahetki), rumpujen ja kapuloiden kokeilusta/maistamisesta ja lopuksi vauvat pääsivät ”väritelttaan” (tämä taisi olla lemppari). Täällä lisätietoa muskarin tavoitteista. Me lähdimme mukaan sillä asenteella, että annetaan vauvalle varhaisia musiikkielämyksiä, ja näin tuetaan samalla kaikenlaista luovaa kehitystä. Pääasia tietysti että vauvalla on kivaa.

Kaikkiaan aika hauskaa touhua, ja lopuksi oli vielä kivaa jutella muiden äitien kanssa.