Taidamme olla hieman masokisteja valittuamme asuntomessu-reissun ajankohdaksi kesän helteisimmän sunnuntain. Voin paljastaa että ihan pari muutakin oli saanut saman idean. Fiksuna tyttönä laitoin vielä uudet korkokengät jalkaan, kun tiesin että luvassa on kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Ja portaita. Ja vauva sylissä tungoksessa luoviessa. Hyvä minä!

Lähdimme messuille ihan vain uteliaisuudesta sisustusideoita silmälläpitäen. Ei ole siis mitään rakennusprojekteja nyt näkyvissä, mutta voihan sitä aina haaveilla tai löytää juttuja joita voisi soveltaa omaan kotiin. Ihan kivoja sisustusvinkkejä sieltä olisi varmasti voinut bongata, jos vaan olisi ollut mahdollisuus välillä pysähtyä katselemaankin. Ihmisiä oli liikkeellä niin paljon, että sisällä taloissa vain kuljimme jonossa köysiratoja muistuttavilla käytävillä, joiden kulkusuunta määräytyi viittojen mukaan. Pysähtyminen (eli sekuntia kauempi mielenkiintoisen sisustusratkaisun katsominen) merkitsi koko jonon pysähtymistä. Mutta mitä muutakaan olisi voinut odottaa tällaiselta päivältä? 😀

Pari tuntia riitti meille, mutta muutaman lempparijutun ehdin tännekin kuvata.

Tää taitaa olla jo vähän vanha juttu, mutta tykkään noista tekstitarroista.

Sohvat on korvattu ”säkkituoleilla”, tykkään!

Elämään asuntomessutalossa taitaa kuulua aina tuoreet leikkokukat ja sommitelmat ruokapöydillä…

Kuva-arvoitus: jaksoinko kävellä korkkareilla, vai vaihdoinko suosiolla balleriinat jalkaan? 

Asiasta toiseen, kuinka makea ukonilma yöllä pauhasikaan! Rakastan ukkosta. Kuulun ukkosen aistivaan ihmisryhmään, osaan ennustaa alkavan myrskyn takaraivon jomotuksesta, ja salamointi saa kämmeni pistelemään. Yöllisessä ukonilmassa on jotain samalla tavalla jännää kuin lapsuuden kummitusjutuissa.

Nauttikaa helteestä, tätä on odotettu!