Aletuuletus!

Nappasin eilen röyhelöpyllerön matkaan ja suuntasimme yhdessä Sokoksen alennusmyynteihin. Shoppailen nykyään superharvoin ja olen muutenkin tarkka siitä mitä ostan. Mielessäni on lista jutuista, joita vaatekaappini oikeasti kaipaa. Väitän tietäväni heti vaatteesta, onko se minun näköiseni, enkä osta mitään, mikä ei herätä minussa välitöntä ihana ihana ihana, tämä on pakko saada– reaktiota. Ja vaikka kaikki edellämainitut kriteerit natsaisivat, niin pesulapusta paljastuvat väärät materiaalit jättävät vaatteen automaattisesti kaupan henkarille. 

Neiti röyhelöpylly osoittautui oikein letkeäksi shoppailuseuraksi ja sain kierrellä aivan rauhassa. Ja tein niin mahtavia löytöjä, etten muista milloin pari vaatekappaletta olisi tehnyt minut näin innostuneeksi (että omistan jopa oman blogipostauksen niille :D)! 

img_9320_0.jpg

Ajattelin silmieni huijaavan minua, kun näin jo pitkään kuolaamani Noa Noan helmikirjaillun tunikan roikkuvan alerekissä ainoana kappaleena, juuri minun koossani ja -70%-tarralla varustettuna. Voitteko uskoa tuuriani! Viereiseen sovituskoppiin sattumalta osunut kälyni vielä oivalsi, että tuo tunikahan on periaatteessa myös imetysvaate napitetun etumustansa puolesta. Tämähän oli selvästi vähän niin kuin kohtalo. Ja hei nuo kengät: olen etsinyt jo pitkään järkevän hintaisia, mutta hyvältaatuisia, matalakantaisia, siistejä ja kivannäköisiä kesäkenkiä. Pakko se on meinaan myöntää, etten yksinkertaisesti käytä korkokenkiäni muuta kuin juhlissa ja tämän vuoksi tallustelen joka päivä lenkkareissa tai consseissa. Ja nämä kaksi sain -50%-kyltin ansiosta yksien hinnalla, jee!

 

img_9324.jpg

Olisin löytänyt ihania neuleita ja mekkoja, mutta budjettini pakotti minut valitsemaan, mitä ihan oikeasti tarvitsen. Ja koska minulla on huomattavasti enemmän käyttöä rennoille kotivaatteille, päädyin ostamaan Espiritin college-asun niiden mekkojen sijaan. 

img_9325.jpg

Okei okei, alkuun kirjoittamasta järkevyysshoppailu-rehvastelusta huolimatta ostin koristellun panamahatun. 

 

Koska olen nyt ihan huumassa hyvästä alennusmyyntituurustani, niin kertokaa ihmeessä tekin löydöistänne! 

Muoti Ostokset

Keskikesän juhlijat

En ole koskaan tainnut olla sellaista kunnon mökkeilijätyyppiä, vaikka minusta joskus onkin aivan ihanaa vetäytyä mökkimaisemiin. Liian mukavuudenhaluinen, enemmän veneilyihmisiä, oma mökki saattaisi tuntua työmaalta ja niin edelleen. Muutaman kerran kesässä, rantasaunassa sellaisissa leudoissa öissä minä kuitenkin pääsen hommasta jyvälle ja saan kiinni siitä tunteesta, mikä taitaa olla mökkeilyn viehätyksen salaisuus. Juuri sellaisen olon koin viikonloppuna, kun istuimme iltamyöhällä mieheni kanssa vanhan puusaunan lauteilla. Tiedättekö, sellaista vuosikymmeniä samanlaisena säilyvää Suomi-postikorttikamaa: huurteeseen vetäytyvä ikkuna, ulkoa kajastava keltaisen lampun valo, hikeä iholla, puiden rätinä kiukaassa, märkiä jalanjälkiä laiturilla ja sumua tyynen järven yllä. En muista milloin oloni olisi ollut viimeksi niin täydellisen rentoutunut, eli kiitos tuosta hetkestä lastenhoitotiimi Mami&Kälylle. <3

happy joe

Vietimme juhannusta mieheni sukumökillä. Alkuun vähän jännitti, että minkähänlainen härdelli saadaan aikaan kun menossa pyörii kolme pikkulasta, yksi sylivauva, neljä koiraa, pari teini-ikäistä ja kahdeksan aikuista säätiedotuksen luvatessa pelkkiä vesipisaroita lokaatiomme ylle. Kuvittelin jo mielessäni lasten kierrosluvut sateen piirittämässä mökissä ilman tekemistä, että mihinköhän nakerot mahtavat sen energiansa sitten suunnata. Jännitykseni osoittautui onneksi turhaksi, sillä ensinnäkään sade ei haitannut saunomista ja paljussa lillumista, ja toiseksi mukaan pakatut lelut, dvd:t ja pelit hoitivat hommansa. Säätiedotukset eivät myöskään olleet aivan oikeassa ennustuksissaan ja saatiin viettää yllättävän paljon aikaa myös ulkona.

img_9289.jpg

Illalla pienimmät istuivatkin rivissä sohvalla silmät lumpsuen, sormet sipsissä ja piiretyt iPadissa. Katsellessani niitä paljussa polskutelleita villasukkajalkaisia tyyppejä tajusin, että vau, kuka ties nämä alkavat olla niitä heidän ensimmäisiä lapsuusmuistojaan. Ehkä aikuisiällä mieleen palaa joskus välähdys siitä, kuinka joskus lapsena oltiin kaikki mökillä, nukuttiin aitoissa, laitettiin rosvopaisti maahan ja kuinka paljon naurettiinkaan kun saatiin läiskiä aikuisia saunavihdalla niin että koivunlehdet vaan lentelivät. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe