Päivän hyvät ja huonot

Kummista aloitetaan? Minun blogini ei yleensä ole mikään päivänpoliittinen, mutta tänään olen tuntenut niin suurta häpeää tästä ajasta ja yhteiskunnasta jossa elämme, että minun on ihan pakko sanoa: mitä hemmettiä. Ihanko totta juuri meidän aikamme täytyy jäädä tulevaisuuden hissantunneille sellaiseksi tylsäksi ja ahdasmielisyydessään junnaavaksi ja täten ihmisyyttä polkevaksi aikakaudeksi? On vaan tosi noloa, että tulevaisuuden kouluissa oppilaille opetetaan, kuinka 2014-vuonna elettiin muuten ”modernissa yhteiskunnassa”, mutta jonka päättäjät pitivät homoutta virheenä, joka esti rakastuneita ihmisiä solmimasta avioliittoa. Onneksi nyt voidaan vielä suunnata kaikki toiveet syksyyn, mutta tällaiset uutiset vaan vetävät mielen niin matalaksi ja toivottomaksi. On ihan sanaton olo, mutta onneksi Ella F. kiteytti asiat loistavasti tekstissään, lukekaapas.

Voisin vielä jatkaa samalla linjalla, sillä katsoin sitten pojan päikkäreillä Areenasta dokumenttiprojekti Albiinojahdin. Ja koska juuri nyt tekisi vähän kaiken suhteen laittaa kädet korville, puristaa silmät kiinni ja lallatella lallallalllaa, aion siirtyä kepämpiin aiheisiin, johonkin josta minulla on päinvastaisesti hurjan hyvä mieli.

Juttelin eilen ystäväni kanssa bloggaamisesta ja hän ohi mennen sanoi joskus selaavansa blogini kommentteja ja tulevansa niistä tosi iloiselle mielelle. Yhdessä ihmeteltiin sitä, miten ihania tyyppejä tänne kommentoi. Ihan oikeesti, jos kirjoitan synttärisuunnitelmistani poikani tuleviin juhliin, niin pian satelee mahtavia ideoita jätskikioskeista ja sirkustempuista, Emmi huikkaa omista juhlistaan ylijääneistä paperipilleistä ja Kath sanoo, kuinka mielellään olisi leiponut meille kakun jos asuisi lähempänä. Niin ja tuo synttäripostaus ihan vaan yhtenä esimerkkinä. Tämä blogi onnistuu tehtävässään ”omana arjen henkireikänäni” aivan loistavasti ja mitä suurin syy siihen on niin mukavat kommentit ja huiput lukijat niiden takana. Ihan hassua, miten täällä pelottavassa anonyymin kommentoinnin mahdollistamassa nettimaailmassa tänne onkaan osunut niin mukava lukijajoukko. Enkä vain sano tätä ollakseni mielinkielin, vaan olen aidosti sitä mieltä. 

Pomppiakseni vielä enemmän aiheissa, haluan nyt hehkuttaa sitä, että olemme löytäneet pitkästä aikaa pyöräilyn helppouden ja hauskuuden. Tämän mahdollisti meille anopilta erään markkinatapahtuman kautta seikkaillut turvaistuin. Testattiin tätä yhteispyöräilyä tänään, enkä tiedä kumpi oli siitä enemmän innoissaan, poika vai minä. Meidän liikkumissäde kotoa päivisin piteni nyt taas todella huomattavasti, jippii! Loppuviikosta suuntaan vielä itsekin pyöräilykypäräostoksille, ennen kuin aletaan sen enempää fillaroimaan.

img_6971-001.jpg

Entä mitä teille kuuluu tänään? 

Kommentit (13)
  1. Mä oon opettanut miestä kommunikoimaan. 🙂 Mä saan tässä samalla kärsivällisyyskoulutusta. Hih.

    1. No kuulostaa sitten ihan win-win-tilanteelta! 😉 

  2. Joo sama, ärsyttää kaikki päivän poliittiset lukiouudistusesityksestä lakialoitteen kautta sote-uudistukseen! Ihmiset on samanarvoisia kaikki (paitsi jos satut olemaan esim. homo, pikkupaikkakunnalta ja/tai hyvällä lykyllä vielä pohjoiselta sellaiselta tai sitten joku vähemmistön edustaja, esim. saamelainen).

    1. Tuo on niin totta! Että tasa-arvo toteutuu silloin, kun olet etnistä valtaväestöä, asut suurissa kaupungeissa tai niiden yhteydessä, hetero ja muutenkin kaikki asiat olisi oltava kunnossa. 🙁 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *