Päiviä, joina ollaan vain sisällä

Lentoaskeleita

Tässä on mennyt jo monta päivää kotona, eikä pojan flunssa ota hellittääkseen. Kotona olo on tuonut mukanaan aika ison haasteen: miten viihdyttää pientä potilasta ja estää meitä molempia vallan tylsistymästä. Ollaan katseltu sadetta ikkunasta, ihan pojan lempipuuhaa. Sitten ollaan katseltu piirettyjä, luettu satukirjoja, opeteltu eläinten nimiä ja rakennettu kymmenittäin lego-torneja. Sinä aikana kun pinoan legoja ja juon litrakaupalla teetä, kouluhommat kasaantuvat hitaasti mutta varmasti. Mutta tällaista se joskus on. Ja ollaanpaahan saatu ainakin tankattua syliaikaa oikein kunnolla.

Aiemmin kysellessäni tekemisvaihtoehtoja, phocahispida ehdotti piirtämistä ja maalaamista. Miten en ole tullutkaan näitä ennen ajatelleeksi! Puin potilaan oikein lämpimästi ja kävimme nopealla happihyppelyllä läheisessä kirjakaupassa. Kannettiin kotiin kassillinen taiteilijatarvikkeita: värikyniä, suurta paksua piirustuspaperia ja sormivärejä. Tehtiin ihan oma taiteilijapiste keittiön pöydän ääreen ja annettiin mennä.

Poika oli ihan fiiliksissä luvallisesta sotkemisesta värien kanssa, kunnes ahdistui oudon värisistä käsistään. :D Niinpä me taiteilijat siirryimme vähemmän käsiä värjäävien värikynien pariin, ja niitä ollaankin kaivettu nyt esiin tuon tuosta. "Piitä! Piitä!". Minulla ei-niin-lahjakkaalla-piirtäjälläkin on täällä melkoisen kiitollinen yleisö, sillä mitä vaan töhertäessäni poika seuraa aivan innoissaan vieressä. Milloinkohan sitä viimeksi olen piirtänyt pesukarhuja, lehmiä, sammakoita, avaruusolentoja tai pörrinkäisiä? 

Minä huomasin tarvitsevani itsekin jonkinlaista piristystä tähän syksyyn, ja nyt olenkin taistellut sitä vastaan varmoin ottein. Nilkkurit ja sateenvarjo olivat vasta alkua, sillä eilen siirsimme hetkeksi taiteilijapisteen pois ruokapöydältä, ja järjestimme ystäväni kanssa intialaisen illallisen Nanda Devin antimista. Huomasin myös, että liikuntaintoni on kadonnut aivan täysin. Olen maksanut jo muutaman kuukauden salijäsenyyttäni aivan tyhjästä, mutta nyt tein niinkin radikaalin päätöksen että katkaisen jäsenyyteni ja aloitan kokonaan uuden harrastuksen. Ihanaa päästä vuosien tauon jälkeen kuntonyrkkeilemään, voi miten olinkaan kaivannut hikisiä hanskoja ja sitä tunnetta, kun liikuntatuntia odottaa innoissaan! Niin ja tätä väsymystä en edes viitsi valittaa ennen kuin olen laittanut ruokavalioni kuntoon, sillä havahduin syöväni päivittäin aivan hävettävän vähän hedelmiä ja kasviksia. Onko ihme että väsyttää, jos kroppa ei saa mistään vitamiineja.

Mitä syksyntorjumiskeinoja teillä on (vai tarvitsetteko niitä)? Entä onko muita vinkkejä kotonaolopäiviin taiteilun lisäksi?

Kommentit

Kao Kao

Mä olen lisännyt koti-illat viikossa kesäisestä 0:sta 1-2 ja voi tää tekee hyvää mun hieman kireälle päälle: olla vain ja möllöttää (älä kerro tätä mun kavereille joille sanon aina että hirveä kiire, jotta kalenteriin jää koti-iltojakin). 

Tää nyt ei ole mikään niksi, mutta huomaan tosi usein siskontyttöjä vahtiessa, että olen suunnitellut niille jotain viihdykettä joista he eivät välitä ollenkaan ja sitten jokin lapsen itse keksimä juttu (yleensä tosi yksinkertainen mitä en ois ikinä ajatellut) onkin sellainen, minkä parissa viihdytään tosi pitkään. En tiedä onko tästä apua äidille, jolla on superpaljon enemmän kokemusta lapsen kanssa olosta ja tytökin on vähän isompia kuin teidän pieni. Mut kokeillaan kepillä jäätä ja ehdotetaan :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi miten ihana kommentti, eihän se nyt missään nimessä ole äitinä olemisesta kiinni keksiikö naperoille tekemistä tai voiko antaa neuvoja! <3 Joten kiitos, muistutit minua oikeastaan siitä ettei sitä mielekkään puuhan keksimisestä tarvitse stressailla. Nimittäin on kyllä tosiaan totta, että jokin asia mitä itse ei edes huomaakaan, voi olla lapsen silmin todella ihmeellinen! :)

MM
Maijan matkassa

Piirtelyn, maalailun ja muovailuvahalla muovailun lisäksi leipominen on meillä tylsien sisäpäivien pelastus. Kädet jauhopussiin vain! Ainesten mittaaminen kulhoon, vatkaaminen ja vatkaaminen nuoleminen jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen. Samoin taikinan lätistely. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Ai niin muovailuvaha! :D Sitäkin voitaisiin kokeilla! :) Luulen että ensi viikolla voisin kerätä rohkeuteni tämän leipomisasian suhteen (olen aika surkea), ja laittaa ainakin taikinanmaistajaiset pystyyn. Ollaan nimittäin vielä ensi viikkokin kotona, joten ehditään kyllä kaikenlaista puuhailemaan.

Ella F.
Siperian Ella

Voi surku sentään, nämä flunssa-aallot ovat sitten tosi kurjia! Pari yötä sitten tylleröinen oksensi mun sänkyyn, kun yski limaa niin paljon. Ressukka säikähti ihan hirveästi, hoki vaan unisena että "ei haittaa, ei haittaa" ja yritti pyyhkiä pientä oksua tyynyliinaan ja mitä nyt käsiinsä sai. Siinä sitten rauhoiteltuani pikkuista hän vielä tiivisti homman sanomalla, että nyt on "iso paha mieli". 

Mutta kun tylleröisellä ei ole kuumetta ja nämä kurjuudet rajoittuvat yksin öiseen aikaan, päivisin on kuin pieni tornado, niin eipä me tässä sen kummemin olla oltu kotona. Mutta piirtäminen, maalaaminen ja kaikenlainen askartelu on pop! Mulla on sellasia stansseja, kuvioleikkureita, joilla me napsutellaan papereita kappaleiksi ja liimaillaan sitä silppua. Tai siis minä liimaan vielä toistaiseksi, mutta se on tylleröisestä aivan hirvittävän mielenkiintoista. Muovailuvaha on ostoslistalla :)

Mun pitäis vaan virkata tai neuloa tai ommella ja päästä välillä käymään salilla. Mä oon edelleen sitä mieltä, että tämä tietokone vielä koituu mun kohtalokseni. Vaikka some on mukavaa ja bloggaaminen innostaa edelleen huolimatta siitä että välillä on jutunjuuret hukassa, niin joku tässä koneessa mättää. Ja sen huomaa sitten yöunissa.

 

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi kurjuus, "iso paha mieli" -voi pientä! :( Mutta onneksi tyllerö osaa jo kuitenkin ilmaista sanallisestikin tunteitaan, eikä kaikki purkaudu vain itkun kautta. Ihan sydäntä raastavia tuollaiset kohtaukset. 

Meilläkin on nyt opittu sanomaan "tuu tuu" eli sattuu ja pipi. Kuulostaa muuten tämä pojan yskä tosi samanlaiselta kuin tuo kuvailemasi. Lääkäri kehotti olemaan vielä ensi viikonkin kotona, kun nyt tauti jyllää korvissakin. Huoh. Meilläkin menee muovailuvaha ostoslistalle! Ja aletaan kanssa taas ulkoilemaan varovasti, kun kuumetta ei enää ole.

Ja kyllä allekirjoitan tuon, että koneella olossa kyllä helposti kärsii muut jutut... Toisaalta lasken tämän bloggauksen kyllä ihan harrastukseksi, mutta harmittaa että huomaan esimerkiksi lukevan vähemmän kirjoja sen ansiosta. Mutta toisaalta tämä on sellaista ihanaa "terapiaakin" tavallaan. Yöunista ei saisi kyllä nipistää, se vaikuttaa niiin kaikkeen! Syyllistyn ihan samaan.

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi ei, taidan olla jotenkin väsynyt tai herkillä sillä nousi ihan kyyneleet silmiin tuosta viimeisestä ajatuksestasi... :`) Niin se aika vain menee, että nyt mekin maalataan sormiväreillä ja luetaan Eläinsatuja, ja tulee päivä kun tuo vaippapöksyni astuu armeijaan. Voi että. Tsemppiä sinne äidille armeija-aikaan!

Ja aivan ihania vinkkejä, kiitos näistä! <3 Otetaan aivan varmasti tuo majaleikki kokeiluun, kuulostaa ihan superhauskalta!

hanksik
¿Por qué no?

Me juuri eilen otettiin esiin pari pulloa punkkua ja pelattiin korttia. Virkistävää oli! :)

hanksik
¿Por qué no?

Ja tämä mun kommentti oli siis tarkoitettu vähän aikuisempaan virkistykseen ;) lapsille, varsinkin jos on tosi energisiä, suosittelen sitä muovailuvahan ja ehkä parin muoviveitten ostamista. Ne ova taikaa! Lisäksi vesivärit ovat hyvät. Ne eivät sotke niin paljoa kuin sormivärit ja ne lähtevät vaatteistakin ihan peruspesussa. Siinä helposti lapsi siveltellee vaikka kuinka kauan, jolloin äitikin ehtii tehdä omia juttujaan välissä jos mahdollista. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahah joo en ajatellutkaan ekaa vinkkiäsi sellaiseksi pojan kanssa kotipäivinä toteutettavaksi! :DD Mutta muuten oikein oiva vinkki kyllä, eilen testattiin myös vähän samaa ja ai että miten rentouttavaa arjen keskellä. Ei sovi unohtaa äidinkään virkistyksentarvetta. ;)

Minkähän ikäiset lapset osaavat jo noilla vesiväreillä maalailla, osaatko arvioida? Ja tuo muovailuvaha menee ihan ehdottomasti ostoslistalle, niin moni on sitä nyt suositellut! :)

hanksik
¿Por qué no?

Joo muovailuvaha on ihan varma nakki, se myy ittensä lapselle kuin lapselle.

Vesivärejä oon ensimmäisen kerran antanu lapselle kun ne on ollu 2-3 -vuotiaita. Kannattaa katsoa miten motoriikka on kehittyny, mutta yleensä tuossa vaiheessa kun kolmas ikävuosi lisääntyy niin lapsi on aika valmis vedellä läträämiseen. Vesivärit ovat kans sellainen virike lapselle, että se myy kuin häkä! Kaikki lapset keille koskaan olen antanu vesivärit käteen, ovat ensin hakeneet sitä tekniikkaa vähän aikaa (voi olla haastavaa joskus ymmärtää tämä pensseliin vettä -sitten väriä- paperille -lisää vettä ja väriä -homma), mutta kyllä siitä aina jotain paperille syntyy, ihan sama miten sillä läträä. Ja aina on pitänyt kehystää tai laittaa seinälle uusia maalauksia kun on tullu tehtyä! :)

Kommentoi