Päiviä, joina ollaan vain sisällä

Tässä on mennyt jo monta päivää kotona, eikä pojan flunssa ota hellittääkseen. Kotona olo on tuonut mukanaan aika ison haasteen: miten viihdyttää pientä potilasta ja estää meitä molempia vallan tylsistymästä. Ollaan katseltu sadetta ikkunasta, ihan pojan lempipuuhaa. Sitten ollaan katseltu piirettyjä, luettu satukirjoja, opeteltu eläinten nimiä ja rakennettu kymmenittäin lego-torneja. Sinä aikana kun pinoan legoja ja juon litrakaupalla teetä, kouluhommat kasaantuvat hitaasti mutta varmasti. Mutta tällaista se joskus on. Ja ollaanpaahan saatu ainakin tankattua syliaikaa oikein kunnolla.

Aiemmin kysellessäni tekemisvaihtoehtoja, phocahispida ehdotti piirtämistä ja maalaamista. Miten en ole tullutkaan näitä ennen ajatelleeksi! Puin potilaan oikein lämpimästi ja kävimme nopealla happihyppelyllä läheisessä kirjakaupassa. Kannettiin kotiin kassillinen taiteilijatarvikkeita: värikyniä, suurta paksua piirustuspaperia ja sormivärejä. Tehtiin ihan oma taiteilijapiste keittiön pöydän ääreen ja annettiin mennä.

syyskuu_2013_011-001.jpg

Poika oli ihan fiiliksissä luvallisesta sotkemisesta värien kanssa, kunnes ahdistui oudon värisistä käsistään. 😀 Niinpä me taiteilijat siirryimme vähemmän käsiä värjäävien värikynien pariin, ja niitä ollaankin kaivettu nyt esiin tuon tuosta. ”Piitä! Piitä!”. Minulla ei-niin-lahjakkaalla-piirtäjälläkin on täällä melkoisen kiitollinen yleisö, sillä mitä vaan töhertäessäni poika seuraa aivan innoissaan vieressä. Milloinkohan sitä viimeksi olen piirtänyt pesukarhuja, lehmiä, sammakoita, avaruusolentoja tai pörrinkäisiä? 

syyskuu_2013_028.jpg

Minä huomasin tarvitsevani itsekin jonkinlaista piristystä tähän syksyyn, ja nyt olenkin taistellut sitä vastaan varmoin ottein. Nilkkurit ja sateenvarjo olivat vasta alkua, sillä eilen siirsimme hetkeksi taiteilijapisteen pois ruokapöydältä, ja järjestimme ystäväni kanssa intialaisen illallisen Nanda Devin antimista. Huomasin myös, että liikuntaintoni on kadonnut aivan täysin. Olen maksanut jo muutaman kuukauden salijäsenyyttäni aivan tyhjästä, mutta nyt tein niinkin radikaalin päätöksen että katkaisen jäsenyyteni ja aloitan kokonaan uuden harrastuksen. Ihanaa päästä vuosien tauon jälkeen kuntonyrkkeilemään, voi miten olinkaan kaivannut hikisiä hanskoja ja sitä tunnetta, kun liikuntatuntia odottaa innoissaan! Niin ja tätä väsymystä en edes viitsi valittaa ennen kuin olen laittanut ruokavalioni kuntoon, sillä havahduin syöväni päivittäin aivan hävettävän vähän hedelmiä ja kasviksia. Onko ihme että väsyttää, jos kroppa ei saa mistään vitamiineja.

Mitä syksyntorjumiskeinoja teillä on (vai tarvitsetteko niitä)? Entä onko muita vinkkejä kotonaolopäiviin taiteilun lisäksi?

Kommentit (10)
  1. Ja tämä mun kommentti oli siis tarkoitettu vähän aikuisempaan virkistykseen 😉 lapsille, varsinkin jos on tosi energisiä, suosittelen sitä muovailuvahan ja ehkä parin muoviveitten ostamista. Ne ova taikaa! Lisäksi vesivärit ovat hyvät. Ne eivät sotke niin paljoa kuin sormivärit ja ne lähtevät vaatteistakin ihan peruspesussa. Siinä helposti lapsi siveltellee vaikka kuinka kauan, jolloin äitikin ehtii tehdä omia juttujaan välissä jos mahdollista. 🙂

    1. Hahah joo en ajatellutkaan ekaa vinkkiäsi sellaiseksi pojan kanssa kotipäivinä toteutettavaksi! :DD Mutta muuten oikein oiva vinkki kyllä, eilen testattiin myös vähän samaa ja ai että miten rentouttavaa arjen keskellä. Ei sovi unohtaa äidinkään virkistyksentarvetta. 😉

      Minkähän ikäiset lapset osaavat jo noilla vesiväreillä maalailla, osaatko arvioida? Ja tuo muovailuvaha menee ihan ehdottomasti ostoslistalle, niin moni on sitä nyt suositellut! 🙂

      1. Joo muovailuvaha on ihan varma nakki, se myy ittensä lapselle kuin lapselle.

        Vesivärejä oon ensimmäisen kerran antanu lapselle kun ne on ollu 2-3 -vuotiaita. Kannattaa katsoa miten motoriikka on kehittyny, mutta yleensä tuossa vaiheessa kun kolmas ikävuosi lisääntyy niin lapsi on aika valmis vedellä läträämiseen. Vesivärit ovat kans sellainen virike lapselle, että se myy kuin häkä! Kaikki lapset keille koskaan olen antanu vesivärit käteen, ovat ensin hakeneet sitä tekniikkaa vähän aikaa (voi olla haastavaa joskus ymmärtää tämä pensseliin vettä -sitten väriä- paperille -lisää vettä ja väriä -homma), mutta kyllä siitä aina jotain paperille syntyy, ihan sama miten sillä läträä. Ja aina on pitänyt kehystää tai laittaa seinälle uusia maalauksia kun on tullu tehtyä! 🙂

  2. Me juuri eilen otettiin esiin pari pulloa punkkua ja pelattiin korttia. Virkistävää oli! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *