Pakkasta piiloon Vapriikkiin

Välillä joku kysyy minulta, millaista on olla opiskeleva äiti. En ikinä osaa vastata niin, että öisin naputetut esseet, sairastumisien vuoksi uusitut tentit ja kalmanrajojen eteenpäinkinumiset asettuisivat balanssiin itse suunnitellun kalenterin, lyhyiden hoitopäivien ja extempore-vapaapäivien kanssa. Juuri tänään opiskeleva äidin etuihin kuului se, että kun säätiedotus lupasi illalla liian kylmää, minä sanoin että me jäädäänkin huomenna kotiin. 

img_4168.jpg

Aamulla selvisi, että ei se pakkanen sitä luvattua melkein kahtakymppiä kolkutellutkaan, ja minä tunsin oloni suomalaisittain vähän nynnyksi. Ettei kaunis talvipäivä ja ihana ihana aurinko olisi mennyt harakoille, pakkasin pojan lämpöpussiin ja hautauduin itse Uggeihin, polvipituisiin villasukkiin ja untuvatakkiin. Rattaiden suunnaksi otettiin Vapriikki.

img_4155.jpg

Emme ole ennen käyneet pojan kanssa yhdessä museoissa, mutta hän osoittautuikin aivan loistavaksi näyttelykaveriksi! Varsinkin Aika leikkiä -näyttely upposi poitsuun ihan täysillä, ja saimmekin jo pelkästään tuossa näyttelyssä vierähtämään reilun tunnin. Pelkäsin vähän, että museossa olisi lapsen mielestä tylsää, kun suurinta osaa leluista sai ymmärrettävästikin vain katsoa, mutta vielä mitä. Ajanviete osoittautui juuri sopivaksi mikä toi on? -ikäiselle lapselle. Näyttelyn parhaisiin puoliin kuului myös se, että osalla leluista pääsi leikkimään ihan oikeasti. Minä sain lukea yllättävän rauhassa vitriinien viereisiä selostuksia pojan ihmetellessä historiallisia leluja. Lastenkulttuurin syntyvaiheet kiinnostavat minua hurjasti, ja näyttely tarjosikin mielenkiintoisen perspektiivin aiheeseen lelujen historian kautta. 

Vierailimme museokahvilassakin pojan pelästyttyä suuren keinuhvosen yllä itsekseen liikkumaan alkaneita heppatauluja. Vatsat täynnä pillimehua ja teetä selvisimme tuosta säikähdyksestä ja kiertelimme vielä hetken kenkänäyttelyssä, mutta päikkäriajan lähestyessä päätin jättää luonnontieteellisen puolen ensi kerralle.

img_4197.jpg

Kotona mietin, että voi vitsit kuinka tykkään ihan tavallisesta arjesta. Jauhelihakeitosta, pyykkikasoista ja päiväunien aikana vallitsevasta hiljaisuudesta. Kouluhommista, alleviivaustusseista ja koko perheen iltapaloista. Eikä edes talven tulokaan ole sittenkään pöllömpää.

Hyväntuulista tiistaita, ja paljon lämmintä juomaa mukeihinne! <3

Kommentit (2)
  1. Tuohan kuulostaa kivalta näyttelyltä piipahtaa serkun lapsen kanssa! Ja asun vielä ihan vieressä. Arki on kyllä aika ihanaa, on huippua käpertyä sohvalle miehen kainaloon ja juoda iso mukillinen teetä. Leppoisaa oloa sinne 🙂

    1. Hei ilman muuta, suosittelen! 🙂 Ja minäkin tuossa harmittelin, kun aika samoilla kulmilla asutaan, että miksi ihmeessä ei ole tullut aiemmin vaan rohkeasti lähdetty Vapriikkia tutkimaan. Siellä oli meneillään muitakin mielenkiintoisen oloisia näyttelyitä!

      Ihanaa alkavaa viikkoa! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *