Sananen arjesta

Niin se vaan rullaa omaa rataansa. Aamuksi kaapin karmeille heitetyt vaatteet, hukassa olevat hanskat, sekaiset paperikasani, kahvitauot, automatkat, Radio Rock vai NRJ, kaunis ja vielä kylmä kevätaurinko, ahdistavasti kasvava työkasa ja siihen tarttumisen vaikeus, koko perhe ruokapöydän ääressä kello viisi, remonttipöly, siedettävämmiksi kääntyvät aamut, Maalarikissat Kasi ja Masi, junaradan kokoaminen palikoista yhä uudelleen, ostoslistalle kiepsahtanut joku ihana keväinen tuoksu, nauruhepulit ja väsyitkutkin toisinaan, kauppakassit ja lattiat ilman mattoja. Jatkuvasti koko toisensa jälkeen pieneksi käyvät housun puntit. Ihan tavallisia päiviä pikapuuroineen, mutta silti ihan hitsin merkittävää.

Siinä on vähän paletin jokaista väriä. Viime päivinä välillä tummempiakin. 

On ollut kivaa lähteä ilta-auringossa rantaan heittelemään pikkukiviä veteen ja tuijottaa liian myöhään televisiosta Pulp Fictionia rakkaan ihmisen kainalossa. Nämä jututhan ovat juuri niitä, jotka sitten vanhana muistaa kun miettii, että millaista olikaan silloin kun oli kakskytviis. 

<3