Sisko ja sen veli

Tuossa eräänä sateisena iltapäivänä se tapahtui, yrittäessäni laittaa poikaa päiväunille. Olin joutunut aiemmin päivällä keräilemään hermojani kahvikupin pohjalta, apunani telkkarissa pyörivät piirettyt ja Manduca. Olin tuijottanut vettä valuvaa ikkunaa ja kuunnellut kuinka kolmevuotiaan energiat eivät olleet päässeet purkautumaan muualle kuin kiukkuna minuun, vauva oli taas flunssassa ja pyykkejä oli kertynyt jälleen niin paljon, etteivät ne mahtuneet enää koriin. Makasin sängyn vieressä säkkituolissa vauva vatsani päällä ja esitin nukkuvaa. Sitten se kuului, tyynyyn tukahdutettu tirskahdus. Ensin ajattelin ignoorata koko jutun, osoittaa että turha tässä mitään hölmöillä, nyt nukutaan. Sitten vatsani päältä kuului innostunut kiljaisu ja tunsin kuinka rentona köllötellyt vauvanpötkylä alkoi huitoa hurjasti käsiään. Luomieni raosta näin, kuinka nuo kaksi pitivät ihan omaa peliään minun suljettujen silmieni takana. Väläyttelivät hymyjä ja näyttivät toisilleen kieltä, kuin yhteisestä ei sitten muuten kumpikaan nukuta– suunnitelmasta. Jotain sisälläni pakahtui äärimmilleen: tuolta se sisaruus siis tuntuu, noin se alkaa. 

kuva-4.jpg

Vaikka välillä tahtoisin kloonata itseni kahtia riittääkseni samalla sekunnilla noille molemmille (tai oikeastaan kolmaskin klooni olisi kiva, se joisi pitkästä mukista lattea aikakauslehti sylissään eikä lotkauttaisi korvaansakaan ympärillä tapahtuvalle kaaokselle), niin olen alkanut pikku hiljaa hahmottaa, miksi jotkut uskaltautuvat pyörittämään suurtakin perhettä. Näin ainoan lapsen näkökulmasta tuntuu ihmeelliseltä ja jännittävältä, että nuo kaksi jakavat tässä samaa lapsuutta. Että kun nuo pulleat rääpälenyrkit nappaavat auringon tummentamasta pojansormesta kiinni, niin siinä otteessa on jotain mitä mikään ei ikinä muuta. Eikä isoveli kuulemma anna vauvaa lainaan kellekään. Serkkupoika tiedusteli, jos he ottaisivat vauvan ihan vaikka pariksi viikoksi lainaan. Ajoittaisesta mustasukkaisuudesta huolimatta vastaus kuului, että vauva voidaan ehkä joskus lainata, mutta ainoastaan kauppareissun ajaksi. 

Kommentit (14)
  1. Ihania ovat kyllä molemmat sisarukset <3

    1. <3<3

      Ja hei olipa kiva kun kävitte kylässä, tuo isompi sisarus kyseli kovasti että milloin tuutte taas! 🙂

  2. Hei kiitti, nyt mulle ei enää riitä yksi vauva, vaan haluan kaksi.. Pitää kohta lopettaa näiden sun juttujen lukeminen 😀

    1. Hahahahah 😀 😀 😀 Apua olenkohan antanut vähän turhan ruusuisen kuvan tästä touhusta. 😀

      1. Meillä on onneksi käynyt tällä viikolla kaksi kaksilapsista perhettä kylässä, joten ruusuiset kuvat ovat kyllä karisseet nopeasti. Mut silti, tahtoo <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *