Sokeroitumassa Pyynikillä

Olen joskus kirjoittanutkin ”kolmen kaupungin kansalaisuudestamme”. Ihan vaan varmistaaksemme, ettei poika koe identifioitumisahdistusta, päätimme tehdä jotain tosi tamperelaista, eli suunnata sokerimunkkien äärelle.

Huomatkaa pienen käden päättäväinen kurkotus! 

Eli tamperelaiset varmaan tietääkin jo mistä puhun, siis Pyynikin näkötornin munkkikahvilasta. Näitä sokeririnkuloita on aika vaikea haastaa!

Jono ulottui aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä ulos asti, muutaman muunkin oli tehnyt sokerimunkkeja mieli. 😀

Mieheni naureskelee välillä valokuvausvimmaani, ja tällaiset peilikuvat mahtuvat ehkä kaikkein vähiten hänen ymmärrykseensä. Tämän vuoksi en voinut vastustaa kiusausta tornin hississä perhepotretin nappaamiseen! ;)Valittiin laiskasti hissi portaiden sijasta, ennen perustelin näkötornin munkit aina sillä että ”kulutan ne sitten rappusissa”, hah.

Näytettiin pojalle, että tässä se meidän kotikaupunki on. Tehtaanpiippuja, Näsinneula, järviä ja munkkirinkuloita. 

Ja tamperelaistamisprosessi taisi alkaa hyvin onnistuneesti, sillä poika oli aivan riemastunut koko reissusta.

Naama sokerissa on aika helppo hymyillä äidinkin.

Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä munkkihaastajista!