Sokeroitumassa Pyynikillä

Olen joskus kirjoittanutkin ”kolmen kaupungin kansalaisuudestamme”. Ihan vaan varmistaaksemme, ettei poika koe identifioitumisahdistusta, päätimme tehdä jotain tosi tamperelaista, eli suunnata sokerimunkkien äärelle.

kesakuu13_003.jpg

Huomatkaa pienen käden päättäväinen kurkotus! 

Eli tamperelaiset varmaan tietääkin jo mistä puhun, siis Pyynikin näkötornin munkkikahvilasta. Näitä sokeririnkuloita on aika vaikea haastaa!

kesakuu13_002.jpg

Jono ulottui aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä ulos asti, muutaman muunkin oli tehnyt sokerimunkkeja mieli. 😀

kesakuu13_012.jpg

Mieheni naureskelee välillä valokuvausvimmaani, ja tällaiset peilikuvat mahtuvat ehkä kaikkein vähiten hänen ymmärrykseensä. Tämän vuoksi en voinut vastustaa kiusausta tornin hississä perhepotretin nappaamiseen! ;)Valittiin laiskasti hissi portaiden sijasta, ennen perustelin näkötornin munkit aina sillä että ”kulutan ne sitten rappusissa”, hah.

kesakuu13_014.jpg

Näytettiin pojalle, että tässä se meidän kotikaupunki on. Tehtaanpiippuja, Näsinneula, järviä ja munkkirinkuloita. 

kesakuu13_016.jpg

Ja tamperelaistamisprosessi taisi alkaa hyvin onnistuneesti, sillä poika oli aivan riemastunut koko reissusta.

kesakuu13_030.jpg

Naama sokerissa on aika helppo hymyillä äidinkin.

Ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä munkkihaastajista! 

 

Kommentit (6)
  1. Hei, tuolla pitää käydä! Kuhan eksyy joskus pitkästä aikaa Tampereelle 🙂 

    1. Kannattaa ehdottomasti jos näillä nurkilla liikkuu! 🙂 

  2. Täytyypä käydä testaamassa nämä munkit kun seuraavan kerran menemmä Pirkkalaan neidin mummolaan! Kiitos vinkistä 🙂

    1. Suosittelen! Ja kannattaa myös käydä ihailemassa maisemia ylhäältä tornista. Kahvila on sisältäkin jotenkin ihan supersympaattinen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *