Sormiruokailu – laiskan vanhemman valinta

Tietäisittepä, miten mummot ja vaarit ovatkaan nauraneet ja pyöritelleet päätään, kun meidän neiti ruokailee. Mieheni mamma oikein tokaisi, että ”onpa hyvä, että tulin syömään, niin näin sitten tämänkin!”. 😀 <3 Kaikenlaista sitä keksitäänkin: laitetaan vauvoille kananpala toiseen ja kesäkurpitsalohko toiseen ja laitetaan ne sitten suttaamaan. Missä soseutettu peruna? 😉 Ymmärrän, että se kuulostaa hassulta ja että moni valitsee paljon mieluumin soseet, mutta haluan nyt vähän kertoa, miksi me valittiin sormiruokailu kuopuksen kohdalla ja myös sen, että miksi väitän sen olevan jopa helpompaa kuin soseiden kanssa ruokailu.

Sormiruokailu ei ollut vielä ihan niin iso ”trendi” poikani vauva-aikana, enkä kokenut sitä silloin yhtään omaksi jutuksi, tai oikein tiennytkään mitä se on. Kuulostaa hippimäiseltä ja suttaavalta, ajattelin. Poika oli muutenkin ennen yksivuotissyntymäpäiviään todella ronkeli ja vähäruokainen. Myönnän ihan surutta valinneeni lopulta kaupan soseet, kun kuitenkin sinne suuhun päätyi puolikas teelusikallinen. Kun poika alkoi syödä koko perheen kanssa samaa ruokaa, hänestä kehkeytyikin oikein hyvä syömäri. Eli ehdottomasti kukin tavallaan, ei ole mitään väärää tai oikeaa, eikä tässä jaeta mitään pisteitä! Kuopuksen kanssa lykkäsin kiinteiden aloittamista lähes sinne suositeltuun kuuden kuukauden ikään ja jo valmiiksi koin ahdistusta siitä soseiden kanssa taistelemisesta. Eksyin kuitenkin jollekin netin useista sormiruokailusivuista ja koin ahaa-elämyksen: annetaan vauvan tutustua ruokaan itse, eikä syödyn ruuan määristä tarvitse stressata, sillä rintamaito pidetään kuitenkin pääasiallisena ravinnonlähteenä yksivuotiaaksi asti. Ja kun esikoisen kanssa saatoin skipata aamuplan ja syödä vasta lounasaikaan pari paahtoleipää, on meillä toki esikoisen vuoksi nykyään säännöllinen ateriarytmi, joten vauvahan voi syödä alusta asti lähes samaa ruokaa toisten kanssa. Ilman stressiä, soseiden surauttelua tai raahaamista kaupasta, omaan tahtiinsa samaan aikaan muiden kanssa. Kokeillaan!

Sormiruokailusivustoilla neuvottiin tarkkailemaan, milloin vauvalle olisi otollinen aika aloittaa kiinteät. Kun huomasin meidän neidin istuvan hyvin jämäkästi sylissä tuettuna ja hapuilevan kaikin keinoin ruokaa lautasiltamme, annoin hänelle suikaleen kurkkua. Voi sitä antaumusta ja riemua, jolla sitä kurkunpalaa tutkittiin ja narskutettiin kutiaviin ikeniin. Toisena ruokana taisin antaa avokadoa ja vitsit miten nauroimme, kun tyyppi riemuissaan tutustui uuteen koostumukseen ja makuun. Pikku hiljaa aloin aina antaa vauvalle jotain pöydästä samalla kun mekin söimme, jotain kunhan se oli suolatonta, maidotonta ja sokeritonta. Erottelin keittoaineista vauvalle oman keiton toiseen kattilaan, enkä lisännyt siihen ollenkaan suolaa ja annoin mennä. Toiset söivät kalaa, riisiä ja vihanneksiä, niin söi hänkin. Tyytyväisenä, omaan tahtiinsa ja hyvin kasvaen. Ja sutaten. Jestas kuinka sutaten. (Tulipa ikävä meidän Pete-koiraa.) Ensin ajattelin, että vauva saa syödä kaiken itse, mutta pari kertaa annettuani vauvan tutustua aamupuuroon itse totesin, että ehkä sellainen kultainen keskitie on enemmän meidän juttu tässä sormiruokailuhommassa, että annetaan ne puurot lusikalla. 😉 

Tässä kolme esimerkkiä, että mitäs se meidän yhdeksänkuinen tyllerö sitten syö. 

sormiruokailua.jpg

 

Lasagnepäivä. Tein kaksi eri lasagnea: toisen meille ja toisen tytölle, johon laitoin vain yhden ”raidan” lasagnea pieneen vuokaan. Paistoin jauhelihat, lisäsin joukkoon vähän vettä, valkosipulia, pilkottua tomaattia ja basilikaa, annoin suolattoman tomaattikastikkeen hautua hiljalleen meidän mausteisemman version vieressä omalla paistinpannullaan. Juustokastikkeen sijaan (koska maitotuote, jotka muuten saadaan aloittaa jo parin viikon päästä, jee!) sekoittelin kolme kanamunaa ja kesäkurpitsaraastetta. Kerrostin lasagnelevyjen väliin ja uuniin. 

sormiruokailua-002.jpg

Bataattiranskalaisia, paistettua kesäkurpitsaa ja kanaa. Tytöllä oma suolaton annos. Muut söivät tsatsikin kanssa, raukka sai tyytyä kuivaversioon. 

sormiruokailua-001.jpg

Uunilohta, maissia, riisiä, tomaattia ja kurkkua. Tytön suolaton kalanpala valmistui taas omassa pienessä uunivuuassaan. Salaatin pilkkomisen yhteydessä otin muutaman kurkun palan ja tomaatin sivuun, sillä muut söivät kreikkalaista salaattia, eivätkä oliivit ja feta kuulu vielä neidin ruokavalioon.

Esimerkkieni oli tarkoitus havainnollistaa, kuinka sormiruokailu on tosi helppo tapa syöttää vauvalle samaa ruokaa muiden kanssa, ilman oikeastaan mitään ylimääräistä työtä, jos kokkausvaiheessa ruuan jakamista kahdelle pannulle/ kahteen kattilaan ei lasketa (okei no joissain ruuissa voi joutua tekemään jonkun pienen jutun, kuten tuo kesäkurpitsa/kananmunakastike, mutta siinäkin meni ehkä kaksi minuuttia). Ja miksi kutsun tätä jopa laiskan valinnaksi? Kenenkään ei tarvitse olla syöttövuorossa oman ruuan jäähtyessä, vaan kaikki ruokailevat samaan aikaan. Helppoa! 😉 Usein teen vielä niin, että laitan tytölle ns. tuplasatsin eli kaksi annosta ja toisen niistä lykkään minigrip-pussissa pakkaseen. Sitten niinä päivinä, kun toiset syövät esimerkiksi noutoruokaa, on helppo sulattaa tytölle oma annos pakkasesta. Silloin kyllä ilmeestä näkee, että huomaan, ettei minun ruokani ole samaa kuin teidän. Reissussa en jaksa pelata sormiruokien kanssa hedelmiä lukuunottamatta ja silloin kannan mukana ihan niitä kaupan pruutattavia ruokia/välipaloja. 

Ennen sormiruokailun aloitusta on hyvä tutustua muutamiin juttuihin ja turvallisuusohjeisiin, eli siihen kuinka vauva aluksi kakoo paloja kurkustaan (mikä on tosi pelottavan näköistä mutta vauvojen yökkäysrefleksi on hyvin herkkä ja vain tapa estää liian isoja palasia joutumasta nieluun) ja tarvittaessa kerrata myös toimintaohjeet mitä tehdä, jos vauvan kurkkuun jää kunnolla jotain jumiin. Onneksi meillä näin ei ole kertaakaan tapahtunut kunnolla, vain kerran olen omenaa mutustaneen vauvan heittänyt äkkiä vatsalleen polvieni päälle, jolloin pala irtosi välittömästi. Ja toki jos vauva jemmaa suuhunsa esimerkiksi kokonaisen mandariininviipaleen niin sen sieltä nappaan ihan sormin pois. Enemmän pelkään tukehtumista esimerkiksi pikkulegoihin, joiden kanssa isoveli saakin leikkiä ainoastaan keittiön pöydän vieressä niin, ettei sisko ole silloin lattialla lainkaan. 

Jos aihe kiinnostaa, niin esimerkiksi täältä löytyy lisätietoa, Facebookista löytyy myös hyviä sormiruokaryhmiä! EDIT: Lapsen tahdissa -blogista löytyy myös ihan mahtava tietopaketti aiheesta täältä!

 

Kommentit (12)
  1. Meillä kans nyt ihan muutama viikko sitten aloitettiin kuopuksen kanssa sormiruokailut ja nokkamukikin vain annettiin käteen. Tällä hetkellä tilanne on niin ihanteellinen, että me kaikki syömme samaa ruokaa kaikessa rauhassa (vauva tosin vähäsuolaista) ja juominenkin on alkanut sujumaan. Tosin loppupeleissä lähes 1/4 annetusta maitomäärästä on ruokakaukalossa, mut eipä haittaa. Pääasia, että harjoittelee 🙂 Siitä lähtien kun lihan sai aloittaa, eli 6kk (?) on poika syönyt samaa ruokaa kanssamme, tosin soseutettuna (kunnes sormiruokailu alkoi) ja suolattomana, munattomana ja maidottomana. Muutamia lisähaasteita tuo on tuonut matkaan mukaan, mutta nopeestihan tuon ruoat erottelee ennen maustamista erilliseen kippoon. 

    1. Hih ne opetteluvaiheet on kyllä melkoisen suttaavia! Meillä neiti kyllä osaa juoda jos on janoinen, mutta hauskempaa olisi silti ravistaa mukista vedet ympäriinsä tai kokeilla purskautella niitä pois suusta… :DD Kivoja ruokahetkiä pikku E:lle! <3

  2. Meillä saa tyttö myös käsiinsä ruokia, mutta parhaiten kaikki tuntuu menevän mun lautaselta. Toinen lusikallinen omaan ja toinen pienen suuhun. 😀 

    1. Tutun kuuloista: ”haluan sitä mitä sullakin on”. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *