Suomalaisesta ja amerikkalaisesta lastenkulttuurista

Come and See Me -kaupunkifestivaalien toisena päivänä lähdimme jälleen uteliaina vanhaan kaupunkiin katsomaan, mitä festivaalien perjantain ohjelmaan kuuluisikaan. Autoilta suljettu keskuskatu oli muuttunut katutaiteen alustaksi, jota sadat ohikulkijat muuttivat jatkuvasti uusilla liitupiirustuksillaan. Kaukaa kantautui musiikkia, pikkulapset harjoittelivat kärrynpyöriä ja katu sai taukoamatta osakseen uusia merkkejä kävijöistään. Oma tyttönikin piirsi liiduilla ensimmäistä kertaa kaksi maailman hienointa viivaa (tietysti 😉 asfaltiin, poika piirsi kuvan perheestämme ja minä raapustin nimikirjaimemme maahan. Siinä mekin olimme, asfaltilla osana tuota festivaalia kaupungissa, johon en olisi koskaan arvannut päätyvämme, mutta josta en ehkä millään haluaisi lähteäkään.

lentoaskeleita_3.png

Osallistuimme sammakon johtamaan kulkueeseen, jossa lapset pärisyttivät hullunkurisia pillejä ja näin kaikki saivat oman paraatinsa. Onneksi, sillä poikaa harmitti paraatipäivänä, että meidän perhe ei ollut osana paraatia… Otimme siirtotatuointeja (miten olinkaan voinut unohtaa siirtotatuoinnit?), pelasimme hernepussipeliä ja lopulta päädyimme ystäviemme kanssa muiden kaupunkilaisten joukkoon piknikille puistoon. Maistelimme ruokia kojuista, puistossa soitti DJ ja jotkut tanssivat, lapset heittelivät palloja ja juoksivat nurmikolla aikuisten jutellessa. Meillä oli todella hauskaa ja viivyimme yli lasten nukkumaanmenoajan lämpimässä illassa valojen syttyessä.

img_1541.jpg

 

En voinut olla tulematta vähän surulliseksi miettiessäni, että tällainen tapahtuma ei onnistuisi Suomessa. Kahdeksan aikaan ei Suomessa voisi enää todellakaan olla koko perhe festivaaleilla, joilla tarjoillaan olutpanimoiden maistiaisia. Jossain jo nousisi puheäänet turhan korkealle ja (anniskelualueelle rajatut) lujalla puhuvat vieraat aikuiset alkaisivat näyttää lasten silmissä todennäköisesti jo pelottavilta. Joku sanoisi varmaan sanan lastensuojeluilmoitus. Tämä on sääli, sillä tällaiset tapahtumat ovat aivan mahtavia. Mielestäni on tärkeää, että järjestetään myös tapahtumia, joissa voi aidosti viihtyä koko perhe vaikka pitkälle iltaan. Näin perheiden tulee vietettyä enemmän aikaa yhdessä ja lapsetkin ovat jo pienestä mukana sosiaalisissa tapahtumissa, eikä ole vain aikuisten juhlia ja lasten festareita tai juhlia.

Tällä hetkellä Euroopassa on trendikästä ehkä vähän naureskellen kritisoida Amerikkalaista lapsikulttuuria “liiasta lapsikeskeisyydestä” (ja kasvattaa ehkäpä bébéjä ;), mikä on mielestäni aika naurettavaa. On toki totta, että täällä ollaan hyvin lapsirakkaita. Erityisesti täällä ”lapsiystävällisessä” etelässä lapsille hymyillään jo kaukaa, heidät huomioidaan ja heille viestitään, että heitä arvostetaan. En vain osaa nähdä tässä mitään pahaa, että yhteiskunnan pienimmät otetaan lämpimästi mukaan tähän maailman menoon, että heitä kohdellaan aivan erityisellä lämmöllä. Heitä myös kunnioitetaan käyttäytymällä niin, että heidän on ihan ok olla tapahtumissa niin kauan kuin muutkin. Mielestäni on sitä paitsi paljon parempi, että alkoholista ei tehdä suurta haloota ja mörköä, vaan että se on sellainen aikuisten seurustelujuoma (ja ärsyttää edes lisätä tätä sillä se on jo niin kulunutta: pienissä määrin).

Olihan tämä nyt toki hieman kärjistetysti ilmaistu, että Suomessa ei tällainen tapahtuma olisi mahdollinen. Saattaisihan se olla ja onhan meilläkin koko ajan elävämmäksi kasvavaa omaa koko perheen kaupunkikulttuuria, mutta silti väitän, että näissä on vielä melko jyrkkä jako erikseen siihen, mikä on lapsille ja mikä aikuisille (kuka muistaa esimerkiksi eipäs-juupas-keskustelun, joka heräsi viime kesänä kun pariskunta yritti mennä Flow-festareille vauvansa kanssa, tai keskustelut siitä, saako lapsia viedä ravintolaan (?!) tai sitten tapauksen teriniitti, ja mitä näitä nyt onkaan) Enkä missään nimessä tarkoita, että kaikkien tapahtumien pitäisi olla sellaisia, jonne tultaisiin koko perheen voimin, mutta mielestäni useimpia tapahtumia voitaisiin kehittää niin, että koko perhe viihtyisi siellä. Jyrkästä ”lapset/aikuiset”-jaottelusta voitaisiin luopua meillä Suomessakin. 

 

Lentoaskeleita Facebook/ Instagram / lentoaskeleita@gmail.com

 

 

Thoughts about the differences between Finnish and American children’s culture. I think we Finnish people would have a lot to learn about how to arrange events for the whole family and that we shouldn’t make such a strict separation between children’s and adults events. Come and See Me -festivals here in Rock Hill is a great example of what kind of events I miss to Finland too!

 

Kommentit (8)
  1. Mielestäni tämä ei rajoitu ainoastaan lapsiin – tuntuu, että meidän yhteiskuntamme on muutenkin jaottunut erikoisesti iän mukaan; lapset viettävät aikaansa vain lasten kanssa, teinit teinien, aikuiset aikuisten – vai pitäisikö sanoa työikäiset työikäisten –  vanhukset vanhusten eikä niin, että oltaisiin laajemmin osa toistemme arkea.

    Eri ikäiset eivät yksinkertaisesti kuulu samaan joukkoon ydinperheen ulkopuolella, ja kovin paljon korostetaan omaikäisen seuran merkitystä, ikäänkuin yhdessäolo ei olisi hyödyllistä ja nautittavaa, kun mukana on useamman sukupolven väkeä.  Ei jotenkin tunnu kovin kaukaa haetulta, että tämä ikäryhmien eristyminen toisistaan olisi osatekijänä myös vanhusten yksinäisyydessä, kun lastenkin mukanaolo sosiaalisissa tilanteissa tuntuu monia häiritsevän. 

     

    1. Todella hyvä huomio! Uskon, että olet oikeassa, mikä on kyllä sääli. Komppaan joka sanaa. Ikäryhmät halutaan ikään kuin hajauttaa omiin kulttuureihinsa ja pitää etäällä toisistaan.

  2. Samaa mieltä sun kanssa!

    Olin isosiskoni miehen kolmekymppisillä reilu vuosi sitten ja vietimme iltaa porukalla ravintolassa, ihan normaalisti syöden hyvin ja juoden viiniä. Samassa porukassa meidän kanssa oli pariskunta, mies suomalainen ja äiti italiasta, kaikenlisäksi heillä oli mukana 9kk vanha suloinen tyttö ja mun mielestä se oli kivaa, että myös tuo pieni tyttö oli otettu mukaan! En nähnyt syytä miksi tyttö olisi pitänyt viedä hoitoon, vain koska vanhemmat tulivat meidän kanssa syömään ( ilta 9 jälkeen…. ) ja istuivat siinä hetken, kunnes lähtivät kotiin. Kaikki meni hyvin ja tyttökin viihtyi.

    Lisäksi tämä italialainen äiti vielä sanoi, että on kummastellut suomalaista kulttuuria ja sitä, että lapset viedään hoitoon kun vietetään illanistujaisia ystävien kesken. Heillä italiassa sellaista ei tapahdu juuri koskaan ja lapset ovat aina juhlissa ja rennoissa bileissä mukana. Ja siellä juodaan viiniä osana kulttuuria! Mä olen sitä mieltä, että lapsille voi näyttää myös sen puolen alkoholista, että sitä voi ottaa sivistyneesti seurustelujuomana, eikä aina humalaan asti. 🙂

    1. Kuulostaa kivalta! Meilläkään kun täällä ei yksinkertaisesti ole mitään lastenvahtia, niin emmepä missään voisi käydäkään illemmalla, jos niin ajateltaisiin ettei lasten kanssa voitaisi mennä esimerkiksi illalliselle tai vastaavaan tapahtumaan. Ja siis nimenomaan tuon puolen alkoholista minäkin haluan eteenpäin välittää, että kyseessä ei ole jokin hirmuinen kontroloimaton tabu, joka syystäkin rajataan jonnekin anniskelulupaköysien taakse. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *