Suomea matkalaukkuihin
Tunteiden vuoristorata täällä vain jatkuu. ”Ikävä jo valmiiksi”-itkun aiheuttivat eilen mm. keittiön pöydän alle varisseet nachojen murut, joita imuroidessani mietin niitä timanttisia tyyppejä, jotka niitä eilen kävivät murustelemassa ja nauramassa keittiössämme. Joiden kanssa Siwasta pikakyhätyt valmistortilla-systeemit maistuvat parhailta ja kuinka rennosti voin vain olla oma kotiverkkarinen sotkunutturapää itseni heidän kanssaan. Tai kuinka helppoa onkaan, kun voi laittaa päikkäriaikaan kahvitekstarin naapuriin ja istua pian itkuhälyttimet pöydällä maailmaa parantamassa? Silmät kostuivat varsinkin kun mietin kahta pientä serkusta, paitaa ja peppua, jotka nauraa hekottavat ihan hölmöille pikkupoikien jutuille, jotka vain he kaksi tajuavat. Kysellessäni eilisiltana vinkkejä ulkomaille muutosta ystävältäni, hän kuitenkin sanoi, että ulkomaanvuosien kuluttaminen pelkkään ikävöimiseen olisi tuhlausta. Että mieli avoimeksi ja seikkailuasenne päälle. Joten ei auttanut muu kuin siivota nachojenmurut ja kääntää ajatukset pakkaamisasioihin, joiden kanssa tässä ei enää ole oikein aikaa vitkuteltavaksi.
Koska olemme reissussa vain vuoden, ei meidän ole järkevää raahata kaikkia tavaroitamme Suomesta Yhdysvaltoihin. Muutaman rakkaan pienen jutun haluan kuitenkin ottaa mukaan ja olen nyt aikani pyöriteltyäni tullut siihen tulokseen, että kotifiiliksen tuo oma teepannu (vaikkakin se painaa kuin synti) lempilakanat ja Iittalan Kastehelmi-tuikkukipot. Suosikkiasioitani, plus lakanat ja tuikkukipot vielä suomalaista suunnittelua, joten valinta oli oikeastaan aika helppo. Ja vaikka kaltaiselleni kahvisiepolle olisi ehkä arvattavampaa raahata kaffenkeitin mukanani, niin teen valmistaminen oikeoppisesti, eli päähäni pinttyneiden rituaalien mukaan*, on kuitenkin jotenkin kotoisampaa.
*Tee täytyy valmistaa mieluiten minun rautapannussani, antaa kunnon teelehtien hautua rauhassa ei-ihan-kiehuvaksi-päästetyssä-vedessä, eikä vain huljutella jotain mustikkamuffinsi/juustokakku-keinoaromeista (olisi tosi kiinnostavaa tietää, että mistä tuollaiset aromit ylipäätään tehdään) kyhättyä haljua pussukkaa vähän aikaa kupissa.
Vielä tällä viikolla lähtee jo etukäteen 30 kiloa tavaroita uuteen kotiimme. Kolmekymmentä kiloa Duplo-palikoita, lasten kirjoja, pikkuautoja ja kenkiä. Hyllyt tyhjentyvät koriste-esineistä ja kasaan vaatteistani tunteettomasti kirppis/lahjoituskasaa (tämä on ollut muuten aika hyvä tilanne punnita ihan tosissaan, mitkä ovat niitä todellisia lempivaatteita: jos vaate ei mene läpi ”haluan lennättää tämän valtamerten yli”-seulasta, niin tulenko käyttämään sitä jatkossakaan?).
Maanantaina oli lähtövalmistelulistani rentouttavin osuus eli käynti kampaajalla, jonka jälkeen vielä löysin täydellisen kevyen takin Etelä-Carolinan talvea varten. Harmi, ettei tästä muodostunut kuitenkan jatkumoa, jossa seuraavien päivien lista koostuisi vaikkapa hierojalla tai kasvohoidoissa käymisistä, vaan aika armottomasta pakkaamisesta ja haikeista hei sitten hetkeksi aikaa– halauksista.
Kiitos muuten aivan mielettömästi kommenteistanne ja vinkeistänne edellisiin postauksiin! <3