Suomea matkalaukkuihin

Tunteiden vuoristorata täällä vain jatkuu. ”Ikävä jo valmiiksi”-itkun aiheuttivat eilen mm. keittiön pöydän alle varisseet nachojen murut, joita imuroidessani mietin niitä timanttisia tyyppejä, jotka niitä eilen kävivät murustelemassa ja nauramassa keittiössämme. Joiden kanssa Siwasta pikakyhätyt valmistortilla-systeemit maistuvat parhailta ja kuinka rennosti voin vain olla oma kotiverkkarinen sotkunutturapää itseni heidän kanssaan. Tai kuinka helppoa onkaan, kun voi laittaa päikkäriaikaan kahvitekstarin naapuriin ja istua pian itkuhälyttimet pöydällä maailmaa parantamassa? Silmät kostuivat varsinkin kun mietin kahta pientä serkusta, paitaa ja peppua, jotka nauraa hekottavat ihan hölmöille pikkupoikien jutuille, jotka vain he kaksi tajuavat. Kysellessäni eilisiltana vinkkejä ulkomaille muutosta ystävältäni, hän kuitenkin sanoi, että ulkomaanvuosien kuluttaminen pelkkään ikävöimiseen olisi tuhlausta. Että mieli avoimeksi ja seikkailuasenne päälle. Joten ei auttanut muu kuin siivota nachojenmurut ja kääntää ajatukset pakkaamisasioihin, joiden kanssa tässä ei enää ole oikein aikaa vitkuteltavaksi. 

Koska olemme reissussa vain vuoden, ei meidän ole järkevää raahata kaikkia tavaroitamme Suomesta Yhdysvaltoihin. Muutaman rakkaan pienen jutun haluan kuitenkin ottaa mukaan ja olen nyt aikani pyöriteltyäni tullut siihen tulokseen, että kotifiiliksen tuo oma teepannu (vaikkakin se painaa kuin synti) lempilakanat ja Iittalan Kastehelmi-tuikkukipot. Suosikkiasioitani, plus lakanat ja tuikkukipot vielä suomalaista suunnittelua, joten valinta oli oikeastaan aika helppo. Ja vaikka kaltaiselleni kahvisiepolle olisi ehkä arvattavampaa raahata kaffenkeitin mukanani, niin teen valmistaminen oikeoppisesti, eli päähäni pinttyneiden rituaalien mukaan*, on kuitenkin jotenkin kotoisampaa.

 

img_20151118_104806_0.jpg

*Tee täytyy valmistaa mieluiten minun rautapannussani, antaa kunnon teelehtien hautua rauhassa ei-ihan-kiehuvaksi-päästetyssä-vedessä, eikä vain huljutella jotain mustikkamuffinsi/juustokakku-keinoaromeista (olisi tosi kiinnostavaa tietää, että mistä tuollaiset aromit ylipäätään tehdään) kyhättyä haljua pussukkaa vähän aikaa kupissa. 

Vielä tällä viikolla lähtee jo etukäteen 30 kiloa tavaroita uuteen kotiimme. Kolmekymmentä kiloa Duplo-palikoita, lasten kirjoja, pikkuautoja ja kenkiä. Hyllyt tyhjentyvät koriste-esineistä ja kasaan vaatteistani tunteettomasti kirppis/lahjoituskasaa (tämä on ollut muuten aika hyvä tilanne punnita ihan tosissaan, mitkä ovat niitä todellisia lempivaatteita: jos vaate ei mene läpi ”haluan lennättää tämän valtamerten yli”-seulasta, niin tulenko käyttämään sitä jatkossakaan?).

Maanantaina oli lähtövalmistelulistani rentouttavin osuus eli käynti kampaajalla, jonka jälkeen vielä löysin täydellisen kevyen takin Etelä-Carolinan talvea varten. Harmi, ettei tästä muodostunut kuitenkan jatkumoa, jossa seuraavien päivien lista koostuisi vaikkapa hierojalla tai kasvohoidoissa käymisistä, vaan aika armottomasta pakkaamisesta ja haikeista hei sitten hetkeksi aikaa– halauksista. 

peteni.jpg

Kiitos muuten aivan mielettömästi kommenteistanne ja vinkeistänne edellisiin postauksiin! <3

Kommentit (6)
  1. On kyllä huikeaa lukea teidän Amerikkaan muuttamisesta! Luin viime keväänä blogisi alusta loppuun noin viikossa, mutta sitten piti luopua siitä kun koulun pääsykokeen alkoi lähestymään 🙂 Nyt kun päätin jatkaa, teillä onkin näin hienoja uutisia!
    Me ollaan pyöritelty kesästä lähtien Amerikkaan muuttamisen ajatusta, kouluun pääsy on laittanut vähän stoppia siihen. Jos vaikka puolen vuoden päästä sitten 🙂
    Oletko muuten käynyt Amerikassa aikaisemmin? Saanko kysyä kauan teidän viisumipäätöksessä meni? 🙂

    1. Vau, siis ihan uskomatonta, että olet lukenut blogini alusta loppuun, olen todella otettu, kiitos! Ja tervetuloa seuraamaan Amerikan-juttuja! Viisumihommista sen verran, että koko prosessin pituus riippuu todella paljon siitä, mikä viisumityyppi on kyseessä ja auttaako joku siinä (esim firma). Me lähdemme reissuun ”helpoimmilla” viisumeilla eli L1 ja L2-viisumeilla, ja koko prosessi tapahtui todella todella nopeasti. Mitäs arvioisin, ehkä 1,5kk lähtöpäätöksestä oli viisumipäätös tullut ja n. 2kk koko lähtöpäätösestä meillä oli viisumit? Siis siinä vaiheessa kun pääsee sinne viisumihaastatteluun, niin päätös tulee siinä sitten saman tien ja viisumit postissa perässä myöhemmin. Meillä taisi tulla noin viikon päästä. Olen käynyt Amerikassa joskus moonta vuotta sitten, ehkä vuonna 2008? Silloin kävimme New Yorkissa, mutta etelää en osaa tuon reissun perusteella kuvitella. Apua, pian sen näkee. 😀

      Onnea haaveiden toteuttamiseen! <3

  2. Miksi,ette ota Peteä mukaan?Amerikkaan?

    1. Tämä oli todella vaikea ja raskas päätös, mutta sydänvikaisen koiran lennättäminen pitkää lentoa tuntui aika suurelta riskiltä. Tulemme myös varmaan jonkin verran reissaamaan Amerikassa, niin siellä meillä ei olisi sitten ketään hoitajaa hänelle. :/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *