Tag: Paluumuutto

Blogini hiljeni yllättävästi vähäksi aikaa, sillä aikani täytti muuttolaatikoiden pakkaaminen. Pakkaaminen, kipeiden lasten hoitaminen, jäähyväisten jättäminen, Usa:n vuotemme viimeinen minireissu taianomaiseen Savannahiin (josta kirjoitan vielä lisää!) ja illan tuntien venyttäminen mahdollisimman pitkään ystävien kanssa. Niin ja hullujen ”vielä tämäkin pitää ostaa”-listojen perässä juokseminen. Ja sitten tuli aamu, jolloin kotimme oli yhtä tyhjä kuin sinne muuttaessamme […]

Minun ja ”oikean bloggaamisen” väliin tulee aina yksi iso este: todella usein kun jotain erityisen hauskaa ja mielenkiintoista tapahtuu, unohdan kameran (eli kännykän) laukkuun. Tempaudun keskusteluihin sekä pysähdyn tallentamaan ja hengittämään edessäni avautuvaa näkyä ja hetkeä mieleeni, haluan tuntea ja muistaa ne kokonaan ja keskeytymättömästi. Lauantaina kävi taas kerran näin, kun läheisimmät amerikkalaiset ystäväni tulivat […]

  Tässä eräänä päivänä istuimme naapurini kanssa olohuoneen lattialla kahvikupit kädessä. Tyttäreni teki palapelejä ja kaksi pikkupoikaa kävi vähän väliä hakemassa lisää majanrakennustarvikkeita: sohvatyynyjä, vilttejä, jalkarahin, kaikkea sitä mitä majoihin tarvitaan. Nuo pikkupojat jättävät hienoja kiviä toistensa ulko-ovien taakse, koputtelevat toisinaan salaa seiniin siinä toivossa, että toinen arvaisi kuka siellä yrittää lähettää viestiä. Hölmöilevät, tekevät […]

Ajatella, että vuosi täällä on pian kulkenut kokonaisen ympyrän. Muistan viime joulukuussa katselleeni paljaita puita, maassa lojuvia lehtiä ja silti vielä viheriöivää nurmikkoa hämmentyneenä. Orvokit kukkivat yhä ja oli kuulemma epätavallisen lämmintä jopa Etelä-Carolinan jouluksi. Tammikuu yllätti kirkkailla pakkaspäivillään ja kadut ja puistot olivat tyhjiä, ihmiset pysyttelivät sisällä ja me seisoimme toppavaatteissamme tyhjien liukumäkien luona […]

Olen viettänyt tämän viikon kotona ja täytyy kyllä taas kerran todeta, että neljän seinän sisällä kököttäminen ei ole yhtään oma juttuni. (Paitsi että  aika harvan juttuja taitaa olla kotona nyhjöttäminen ja lapsiperheen vatsatauti). Silloin on aivan liikaa aikaa ajatella. Aivan liikaa. Siis silloin, kun ei ole ollut niin väsynyt, että ylipäätään jaksaa miettiä jotain. Olen […]

Kerroin tänään poikani opettajalle, että palaamme kolmen kuukauden kuluttua Suomeen. Olen lykännyt jostain syystä juuri opettajalle kertomista ja välttelen koko aiheesta puhumista. Meistä tulee paluumuuttajia, tulemme keskelle joulukuun valoja ja mustia katuja. Kynttelikköjä ikkunoissa, joulutorttuja, Atlanttin takaa saapuvat muuttolaatikot. En tiedä yhtään miltä se tuntuu. Juuri nyt haikealta, mutta sitten kun ajattelen tuttuja koiran askeleita, […]