Toivekirje kampaajalleni

Pääsen tiistaina istahtamaan pitkästä aikaa kampaajan tuoliin. Jo on aikakin, sillä viime kerrasta on vierähtänyt jo kuukausia ja sanotaanko vaikka nätisti niin, että se alkaa jo hieman näkyä vaalennetuista latvoistani. Laiminlöin raskauspahoinvointipäissäni hiusteni hoidon loppukesästä/alkusyksystä täysin. En kyennyt liikkumaan kotoa ja kampaamosta ostettu shampooni loppui, joten ohjeistin miestäni tuomaan ihan vain jotkut hiustenpesuaineet marketista. Tämä oli väääärä liike auringon kuivattamille vaalennetuille latvoille. 

Olen valmis luopumaan jonkin verran pituudesta, katsotaan sitten kampaajan kanssa, että minkä verran on tarpeellista.

Keräilin näitä Pinterest-kuvia valmiiksi kampaajakäyntiä varten. Minusta on kivaa selata ensin yhdessä vähän mallikuvia siitä, mitä toivon hiuksiltani, ja näin olemme varmasti samoilla linjoilla. Onneksi olen löytänyt niin huipun kampaajan, että hän ymmärtää heti mitä haluan. 

Tällä hetkellä minua kiehtoo eniten luonnollisuus ja olenkin saanut ihan hyvin kasvateltua omaa tyviväriä. Se ei olekaan ollenkaan harmaa, kuten luulin, vaan oikeastaan ihan kiva kun vieressä ei ole enää tummempaa väriä. Kuitenkin kasvojen ympärille ja pituuksiin olisi kivaa saada hiukan vaaleampaa tuomaan valoa.

Nyt olen kuitenkin kahden vaiheilla sen suhteen, minkä verran raaskin luopua pituudesta. Tuollainen pitkä polkka houkuttelisi oikein kovasti, mutta toisaalta pitkäkin on kiva. Kasvaahan se hius uudestaan ja niin edelleen, mutta en kuitenkaan osaa nyt päättää. Mitä mieltä te olette?