Tuulipukusyndrooma

Ostin tässä eräänä päivänä tuulitakin. Maksoin siitä lähes kaksisataa euroa enkä voi uskoa, että a) olen juuri ostanut tuulitakin ja b) maksanut siitä lähemmäs parisataa. Täh??

Tämä juttu on melko hölmö ja teroitan heti, että kyseessä on tosiaan ihan vain oma kieroutunut ajatusmaailmani tuulipukujen suhteen. Olenhan juuri se, joka on ties missä ”en halunnut ostaa tuulitakkia, joten ostin tämän rievun”-takeissa tai vastavuoroisesti villakangas/trenssitakeissa kadehtinut niitä kavereiden säänkestäviä ja sporttisia ulkoiluasuja hiekkalaatikkojen reunoilla ja lenkkipoluilla. Tuloksena  minulla on ollut aina joko pummiasu tai ylipukeutuneisuus.

Muiden päällä tuulitakit näyttää aina vain reippaan sporttisilta sekä tilanteeseen ja säähän sopivilta.  Mutta saman tien kun minä vedän urheiluliikkeen sovituskopissa tuulitakin niskaani, iskee mieleeni sana tuulipukukansa. Saan tuulipukuisesta peilikuvastani assosiaation pururadalla identtisissä sinivihreissä Umbroissaan eteenpäin sauvakävelevästä pariskunnasta, joiden kaksi lasta ja koira seuraavat suhisevissa miniatyyriversioissaan. Sanan tuulipuku stereotypia alkaa elää mielessäni aivan omaa elämäänsä. 

(Olenhan minä ennenkin omistanut ”tuulitakin”, sellaisen kymmenen vuotta vanhan turkoosin kapistuksen, jonka huppu roikkui enää kahdella ehjällä napilla. Käytin sitä vain mökkitalkoissa ja koen jotenkin, ettei sitä lasketa. Niin ja onhan minulla sellainen hassu musta pumpulitäytteinen takki, jossa luke SKI&SAIL ja jota olen käyttänyt joskus metsälenkillä.)

Nyt kuitenkin kateuteni fiksusti ulkoilemaan pukeutuneita kohtaan kävi liian suureksi ja päätin sulloa syndroomani romukoppaan. Tein sen salakavalasti piipahtamalla lounastunnilla Nokian Anton&Ninassa, jossa olin nähnyt Didriksonin hiukan parkamaisia tuulitakkeja. Sovitin ja tein ostopäätökseni minuutissa nähtyäni sanat ”100% wind&water proofness”. Olen käyttänyt tätä lähes joka päivä ja olen ihan myyty.

img_6140_0.jpg

Ei enää hihojen läpi imeytyvää sadetta tai selkään vinkuvaa tuulta! Voin istua poitsun kanssa metsäretkillä kivien ja kantojen päälle tai kyykkiä hiekkalaatikon reunalla pyllynpeittävän helman kanssa. Voin lenkkeillä metsäpolkuja koiran kanssa sateella ilman sateenvarjoa. Muut eivät enää häpeä seuraani lenkkipoluilla ja puistoissa! Ja mikä parasta, kun tein nyt tällaisen hieman kirpaisevamman satsauksen tuulitakkiin, en joudu toivottavasti ostamaan yhtään muka ulkoiluun sopivaa rieputakkia kahteenkymmeneen vuoteen.

img_6141.jpg

Onko siellä yhtään kohtalotoveria tämän ajatusmaailman suhteen, muita kelkkansa kääntäneitä vai oletteko te kaikki muut tajunneet fiksusti ulkoilemaan pukeutumisen jujun jo aikaa sitten?

Kommentit (43)
  1. Ja tänään tulikin sitten kylmää vettä niskaan kuin aisaa reilun puolen tunnin kävelymatkalla niin että hupun alla ollut paksu pipokin kastui läpi asti ja verkkatakki tuulitakin alla oli läpimärkänä ja vesi pääsi paitaan asti. Mieltä lohdutti kuitenkin että ehkäpä kohta voin nauraa tuollaiselle vesisateelle kiitos tuulipukukäännyttäjän;-) Toivottavasti en kuitenkaan tule kipeäksi tuosta kastumisesta, se ei oikein ollut mitään kesäsadetta kun seassa oli räntää ja rakeita.

    1. Haha voi apua, enpä olisi uskonut ryhtyväni tällaiseksi teknisten vaatteiden puolestapaasaajaksi! 😀 Mutta kun se ulkoilu vaan ihan todella muuttuu täysin erilaiseksi kun päällä on oikeanlaiset varusteet. Se huono puoli tässä on, että kukkaroa kyllä todella kirpaisee nämä tekniset materiaalit, en olisi ihan koko keikausta raaskinut kyllä kerralla ostaa. Mutta kannattaa aloittaa siitä mikä ratkaisisi eniten tämän hetken ulkoiluongelmat, esim pidempi takki suojaa myös reisiä. 🙂 

      Ei muuta kuin mukavia ulkoilureissuja sulle ja tsemppiä ulkovaatemetsästykseen! 🙂 Toivottavasti kelit lämpenisivät nopeasti eikä jouduttaisi edes miettimään mitään sateen/tuulen/kylmyydenpitävyyksiä pukeutumisen suhteen vaan päästäisiin nauttimaan lämpimistä ilmoista! 

  2. Hihiih huippua, on muuten ihan paras takki! Mulla oli vuosikaudet ihan sama ongelma, että kuljin koiran kanssa pihalla vanhoissa ei-todellakaan-veden-kestävissä ulkoilurytkyissä. Viime syksynä sain tarpeekseni sateenvarjon kanssa tappelusta ja hain oman Didriksonin-takkini kotiin. Ihan maailman paras ostos ikinä! Aluksi ulkoiluun hankkimani takki on mulla käytössä koulullakin ihan joka ikisenä vähänkin sateisen näköisenä päivänä. Pidempi helma suojaa hyvin sateella pyöräillessäkin:) Hankin myös toppahousut edellistalvella, jotta iltalenkit pakkasessa muuttuisivat edes vähän siedettävimmiksi – suosittelen;)

    1. Hahah eli meitä on muitakin käännynnäisiä! 😀 Mutta siis ihan mahtava fiilis niiden kaikkien ei kovin fiksusti pukeutuneiden lenkkien jälkeen kulkea oikeasti vaatteet kuivina tuulelta suojassa. Tuota pyöräilyä en ole vielä päässyt testaamaan, mutta en kyllä epäile hetkeäkään, ettei tämä olisi ihan huippu kaveri fillarinkin selässä. Ja tuota, mäkin ostin tämän ihan vain ulkoiluun, mutta mulla on ollut tämä jo sadesäällä yliopistolla, sekä aurinkosäällä töissä ja hmm aika monessakin paikassa. 😀 Ensi talvena on sitten varmaan mullakin vuorossa next level eli toppahousut. 😉

      1. Niin, musta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että ymmärrän niitä aina tuulipuvussa heiluvia ihmisiä. Onhan tuo vaate mukava ja käytännöllinen kaikin puolin:D Didriksonille pisteet kyllä siitä, että onhan ne takit nyt aika hyvän näkösiäkin;) Ei ihan vielä nahkatakkia tai trenssiä voita, mutta sporttisessa tyylissä toimi!

        1. Hahah, sama homma! Ja kyllä tosiaan nuo Didriksonit ovat onneksi melkoisen katseenkestäviä myös, mutta niin kuin sanoit eivät sentään nahkatakkeja tai trenssejä, paitsi sporttityylissä. Siinä trenssissä kun onnistuu helposti näyttämään hiekkiksen reunalla aika urpolta verkkarit jalassa kuten minä ennen tein. 😀

      2. Voi että mä voin kuvitella miten ihana fiilis sulla on kun runsas sade ropisee huppuun tuulen kanssa ja valuu pitkin takkia mutta ei pääse läpi ja voit nauttia ulkoilusta kuivissa vaatteissa vaikka päältäpäin olet litimärkänä. Minä rakastan vesisateen ropinaa ja sateisen metsän raikasta tuoksua mutta inhoan kastumisen tunnetta kun vesi tulee tuulipuvun läpi ja asu liiskaantuu ihoon ja alla oleviin vaatteisiin. Eli siis haastava yhtälö;-) Marjareissulla kesällä päätin että en lähde pois vaikka alkoi kaatosade keskellä metsää kun olin juuri mehevän mättään löytänyt. Nostin hupun päähän ja kuuntelin kuinka kaatosade ropisi selkään ja huppuun kun kyykötin mättään äärellä. Mahtava fiilis! Mutta se ei kestänyt minuuttiakaan kun tuulitakki imaisi vedet läpi tunsin miten sade kasteli selän takin läpi likomäräksi ja hupun läpi tullut vesi valui pitkin niskaa. Hihat liiskaantuivat käsivarsiin ja olo oli niin inhottavan märkä ja kylmä että oli pakko luovuttaa ja lähteä kesken pois. Kaiken huipuksi sade loppui heti sen jälkeen kun oli saanut kasteltua tuulipukuni kunnolla läpimäräksi! Joten nyt todellakin lähti tekninen vedenpitävä tuulipuku hankintaan maksoi mitä maksoi;-)

        Tarvitsen sitä myös pyöräilyssä. Kaatosateessa pyöräillessä olen kastunut pahimmillaan kolmesti saman viikon sisällä läpimäräksi joten vedenpitävä asu on todella tarpeen. Mutta tuli mieleen että miten sinä olet ratkaissut jalkojen suojaamisen pyörällä ajaessa? Epätekniset tuulihousut reisien päältä kastuvat tosi helposti läpi eikä sadeviittakaan auta kun se nousee polkiessa reisien yläosaan saakka. Kai näihin saa myös housuja samasta materiaalista?

        1. Saa aivan varmasti housujakin! 🙂 En oikeastaan edes katsonut tuota housupuolta, sillä minulta löytyi omista varastoista vedenpitävät tuulihousut, jotka olin joskus lukioajan liikuntatunneille ostanut. Muutama kilo on lukioajoista kyllä kertynyt, mutta onneksi otin silloin koon reilumpaa kokoa! Eihän se tosiaan mukavaa ole, jos lähtee vesisateella pyöräilemään ja sitten ne housut liimaantuu sateessa kiinni reisiin. Ja Goretex- vaelluskengät ostin samoihin aikoihin kun koirani muutti meille, ne ovat olleet myös aivan ehdoton juttu varsinkin vetisessä maastossa kulkiessa. 

          Sateen ropina huppuun kuulostaa kyllä kivalta! 🙂

          1. Sä oot kyllä ihan vastustamaton tuulipukumainostaja. Nyt sitten jatkoit takista housujen kautta kenkiin:-) Ja arvaapa vaan imeekö mun ulkoilujalkineet vedet sisään kun kävelen märässä metsässä tai sateessa pyörätiellä? Ja arvaapa sen jälkeen tekeekö mun nyt mieli vedenpitäviä lenkkareita;-) Siis apua mun kukkaro ei kohta kestä tätä ulkoiluvarustekäännytystä:-D

            Sullahan on sitten ihan kirjaimellisesti päästä varpaisiin kaatosateenkestävä ulkoiluvarustus:-) Takin kastumistahan tässä tulikin jo valitettua aivan tarpeeksi mutta kyllä se housujen ja kenkien kastuminen on melkein yhtä inhottavaa, varsinkin pyörällä ajaessa kun ne liiskaantuvat jalkoihin. Nyt mä haluun entistäkin enemmän kanssa tuollaisen asun ja kengät joilla pärjää säällä kuin säällä!

            Hyvää vappua sulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *