Vaatekaapin seitsemän kuolemansyntiä
Päätin tarttua viimeisimmän löytöni eli Olennaisuuksia -blogin avoimeen ”Seitsemän kauneuden kuolemansyntiä” -haasteeseen. Sovelsin haastetta hiukan ja päätinkin kirjoittaa listaa vaatekaappini synnillisiä lempijuttuja, ja koska pääsääntöisesti minä valitsen poikamme vaatteet, tein tästä äiti/lapsi-version.
1. Turhamaisuus.
En lähde kotoa ilman sormuksia, kelloa ja aurinkolasejani.
Myönnän, että valkoiset tennarit yksivuotiaalle eivät kerro ainakaan käytännöllisyydestä.
2. Kateus.
Olen kateellinen kauniista ja laadukkaista nahkalaukuista, sillä joudun vain haikailemaan niiden perään minun budjetillani.
Kadehdin välillä leikkipuistossa Marimekon ihania lasten raitavaatteita, sillä aika harvoin raaskin niitä ostaa. On meilläkin onneksi muutama ihana Marimekon raitaherkku, ja kyllähän ne meille riittävät!
3. Viha.
Minulla on viha- ja salainen rakkaussuhde legginseihin. Sain parin vuoden takaisen leggaribuumin jälkeen täydellisen yliannostuksen niistä, ja kavahdan esimerkiksi sukkalaatikossani vieläkin lymyileviä pohjemittaisia sukkahousulegginsejä. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut haaveilla salaa taas nilkkamittaisista mustista ohuista legginseistä, sillä minulla on muutama kiva vaate joita ei ihan oikeesti vain voi käyttää ilman.
Lastenvaatepuolella vihaan vain vaaleansiniä robotteja pojille -pinkkejä perhosia tytöille ajatusmallia.
4. Laiskuus.
Minulla on kotona aina verkkarit ja joku vanha trikoopaita päällä. Melkein jo rappukäytävässä iskee välittömästi halu vapautua farkuista tai mekoista, mutta odotan sentään kotiin asti. :D
Pojan pukeutumisessa olen tarkempi kuin omassani, mutta myönnän että jäädessämme kotiin esimerkiksi sadepäivänä meillä hengaillaan aamusta päikkäreidenkin yli vielä yövaatteissa.
5. Ahneus.
Minulle on helppo myydä melkeinpä mitä vain raidallista. Sekä aikuisten että lastenvaatteissa!
6. Ylensyönti eli hamstraus.
Itsehän en tätä myönnä, mutta mieheni mielestä hamstraan mekkoja.
Sen myönnän, että lastenvaatteita hankin ehkä hiukan tarpeen ylikin.
7. Himo.
Himoitsen ikuisesti Converseja, mutta minun on vain myönnettävä etteivät ne sovi jalkani muodolle. En ikinä unohda sitä kuinka joskus olin säästänyt nahkaisiin mustiin Converseihin opiskelijabudjetistani jonkin aikaa, ja päivä jona ajattelin vain käveleväni kauppaan ja valkkaavani koon päättyikin Vagabondin kangastossuihin (puolet halvempiin kylläkin) ja karvaaseen ”no eihän sillä merkillä nyt oikeastaan väliä ole” -vakuutteluihin. Tässä asiassa olisi kuitenkin hiukan ollut.
Jo Kuopus -kaupan ohi kulkeminen saa minut hirmuiseen skandinaavisten lastenvaatesuunnittelijoiden aiheuttaman selkeitä värejä/kuoseja! -himon valtaan.
Jatkan Milka Ruokamon Rantamon”haastan teidät kaikki” -linjaa! ;)
EDIT! Sori Milka, eli Milka Rantamo, ei Ruokamo!