Vähemmän nipo

Lentoaskeleita

Vuoden viimeisessä postauksessa kirjoitin, että vuonna 2014 tahdon nipottaa vähemmän. En ole luonteeltani mikään niponipo, ja itse asiassa oma suurpiirteinen luonteeni saa meillä kotona toisen osapuolen välillä hermostumaan. Olen kuitenkin niin pinttynyt toisinaan omiin ajattelu -ja toimintatapoihini, että jouluna huomasin sortuneeni ihan sellaiseen älä/varo -linjaan. Huomasin päästeleväni lauseita, kuten "ei sitten enää toista karkkia" (hei come on, oli joulu!), "sitä ei sitten syödä ilman ruokalappua", "jaa et vaihtanut hänelle vaatteita" ja marmatin että no nyt menee sitten unirytmit sekaisin ja ja ja.  Laitoin aamulla salaa pojan vaatteet sängylle valmiiksi, että ne olisivat juuri sellaiset minun valitsemani. Olen pitänyt itseäni rentona, mutta eipä tuo kovin rennolta kuulosta. Rajojen asettaminen on toki ihan toinen juttu, mutta niin on nipotuskin.

Tänään huomasin että mieheni ja poikani olivat aloittaneet sponttaanin sormiväritaiteilun. Ensimmäiset ajatukseni olivat: Marimekon paidassa, ilman suoja-alustaa tai essua, suoraan purkista! Sitten pysähdyin. Kuinka mälsä olenkaan, jos menen kesken taiteilun riisumaan paidan pojan päältä ja tunkemaan sanomalehtiä papereiden alle. Repäisin itsellenikin palan ruutupaperia (me ei olla vähään aikaan edes sormiväreilty, sillä minun ajatuksissani se ei ole ollut mahdollista kun sormiväripaperi on ollut loppu) ja upotin sormeni väripurkkiin.

Punaisia ja vihreitä paakkuja hiuksissa on ihan jees aloittaa vähemmän nipo eli hauskempi elämä.

Kommentit

Vau mikä vauva!

Mä oon kans huomannut, että sellaseen "älä, varo, ei, sotku, törmäys" -linjaan hiipii tosi salakavalasti. Pitää ihan pysähtyä miettiin, että onko se oikeesti paha juttu, jos jo kuluneessa pöydässä on väriliidun viiva, jos vaatteille roiskuu vettä, jos myllää (mun lattialle jättämäni) vaatekasan tai jos muksahtaa lattialle sohvanreunalla taiteillessaan. Ei se oo :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Mietin ihan samaa! Että mitä kamalaa odotan tapahtuvan, jos pöydällä, lattiassa tai vaatteissa on vesiliukoista sormiväriä. :D Tai ylipäätään miksi niitä vaatteita suojelee niin paljon, kun käyttöönhän ne on vaan tehty, meillä on kaikilla pesukoneet, sotku ja pienet mustelmat vaan kuuluu elämään.

Ella F.
Siperian Ella

Joskus harmittaa, kun sellaiselle mekolle, minkä on ajatellut kestävän koko päivän käyttöä, roiskuu tomaattikastiketta. Niitä tahroja ei poista nimittäin muu kuin auringonvalo ja sitä saa vielä jonkun aikaa odotella, että pääsee kuivaamaan pyykkejä parvekkeella auringossa :)

Muuten olen huomannut, että mä olen noissa sotkuasioissa paljon ukkelia lepsumpi tyyliin "pissaa se vaan on hei", kun pikkukalsariharjoittelijalta sattuu vahinko olkkarin matolle. Mutta mitä väsyneempi itse olen, sitä helpommin on ei-älä-lopeta-istu-ole-paikallasi-eeeeeeiiii! -vaihde päällä.

Elina U.
Lentoaskeleita

SAAKO TOMAATTIKASTIKETAHRAT POIS AURINGONVALOLLA?!

Olen elänyt jossai pimiössä, voi vitsi! Kiitos tästä tietoiskusta! Olen ajatellut, että vaate on pilalla jos siihen menee tomaattikastiketta, sillä sitä ei vaan saa millään pois. Ja siis todella, se kyllä harmittaa aina jos (yleensä juuri ennen lähtöä) saa jotain ylläreitä vaatteilleen. Siksi vaihdankin vaatteet taktisesti juuri vasta ennen lähtöä. 

Tuossa minulla on kyllä omaksuttavaa sun asenteestasi, siis sitten kun meillä poika alkaa olla ilman vaippaa... Ihan kamalaa sanoa tätä ääneen, mutta olen alitajuisesti vähän lykännyt tuota vaipattomuuskokeilun aloittamista juuri siksi, kun ajatus siitä siivoamisesta ja epähygieenisyydestä ei ole houkutellut. Mutta juuri noinhan se on. Pissaa se vaan on, ja sitä varten on pesuaineet ja pyykkikoneet.

Ella F.
Siperian Ella

Jep, tahraantunut vaate aurinkoon, ja jo parin kolmen tunnin päästä ero on havaittavissa. Siis jos pistät kuivan vaatteen tahranpoistoon. Märät saa tietty kuivua ulkona, mutta toden totta, tahra on auringonoton jälkeen poissa :) 

Mä oon onnistunut valkaisemaan tahriintuneita harsojakin tolla menetelmällä.

Mindeka
Ma-material Girl

Mahtava kirjoitus!

Tunnistan tuosta tyylistä osittain itsenikin, mutta alkaa varmaan helpottamaan automaattisesti, meidän tässä siirtyessämme päiväkotimaailmaan. Kun ei voikaan enää vaikuttaa ihan kaikkeen ;)

Luin joskus aikoinaan kaverin FB-seinältä kerran raivostatuksen, jossa tarhantäti oli laittanut hänen poikansa paidan housuihin, ja samalla sekunnilla päätin, että tuollaista minusta ei sitten tule ;) Että joku raja siihen kontrolliin. Hih.

Katsotaan onnistuuko, vai saako vihreät sukat sini-punaisen paidan ja mustien leggingsien kanssa minutkin pimahtamaan joku väsynyt arki-ilta... Sitä odotellessa.

Elina U.
Lentoaskeleita

Joo kyllä se päiväkodin aloitus toimii ihan hyvänä kontrollin vähentämisen opetuksena. Sitä yks kaks vaan tajuaa, että asiat voidaan ja tehdään muiden tyylillä, ja kaikki sujuu silti: lapsi on tyytyväinen, sillä on lämmin ja kuiva, eikä tosiaan mitään tapahdu vaikka sillä lerpattaisi body auki sukkisten päällä hakiessa. ;) Minä olen ainakin oppinut luottamaan ihan täysin meidän päiväkodintätien arjenpyöritykseen ja kasvatuskeinoihin. Olen oikeastaan oppinutkin heiltä kaikenlaista mm. ulkopukemisesta ja pottajuttujen aloittamisesta.

Ja voi vitsi kun nauroin täällä ihan ääneen tuolle asukuvaukselle, nimim. mentiin kylään ja huomasin että mies oli valkannut pojalle ruskeapunainen lämminsävyinen elefanttibodyn (silloin kun me einää edes käytetty bodeja), kylmän turkoosit velourhousut ja mustavalkoraidalliset sukat. :D Relax, take it eaaaasy... ;) Mutta en viitsinyt sanoa mitään, sillä kyllä minuakin harmittaisi jos mieheni alkaisi valittaa minulle että "miksi yhdistit nuo ja nuo värit, eihän noita kuoseja voi yhdistää". :D

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mahtavaa, pidä toi asenne!:)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kyllä! Tällä mennään tästä eteenpäin!! :)

TiiaR (Ei varmistettu) http://onnenrusina.fi

Aivan huippu kirjoitus! :) Parasta, että pystyit pidättäytymään väliin ryntäämisestä ja menit sitten itsekkin mukaan sotkuihin! Tosi ihana. Mulla on kyllä samaa vikaa, kuvittelen olevani rento, mutta just tollasissa tilanteissa totuus minut paljastaa.. kontrolli kun on silloin karannut käsistäni. Itsekkin haluan tehdä asiassa muutosta. Itseni, mutta myös toisten parhaaksi. Tsempit meille!;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos, ja tsemppiä asian suhteen sinnekin! :) Huomasin, että tuollaisista sotkemisharjoituksista pääsee ainakin hyvin alkuun. :D Välillä on vaan tosi hyvä muistuttaa itseään siitä, ettei niistä pikkujutuista huomauttaminen oikeasti ole mitenkään tärkeää, ja että asiat voi tehdä myös eri tavoin kuin omassa päässä on kaavaillut. :)

Kommentoi