Vartin reissu Afrikkaan

img_4043.jpg

img_4051.jpg

20140110-135659.jpg

Kahlasin lukioikäisenä lähikirjaston jokaisen Afrikka-aiheisen kirjan läpi. Se alkoi vähän vahingossa, kun lainasin Alexandra Fullerin kirjan nimeltä Ei hunningolle tänään. Afrikkalainen lapsuuteni. Tämän jälkeen pakenin teini-iän myrskyjä milloin Karen Blixenin, Kuki Gallmanin, milloin Ernest Hemingwayn, ja milloin kenenkin mukana Afrikan ihmeellisyyteen. Toisilla ikäisilläni oli seinillä bändijulisteita, minun sänkyni yläpuolella oli jättikokoinen leijonajuliste ja lehdestä repäisty Kilimanjaro aamuauringossa. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä L:n sen ansiosta, että sain valita esseeni aiheekseni ”Kaunokirjallisuus oppaana vieraaisiin maihin”. Maan sijasta kohteenani oli kokonainen manner, jonka olin romantisoinut runotytön mielessäni hulluksi, upeaksi ja ihmisen kokonaan nielaisevaksi.

Vaikka Afrikka-eskapismini onkin tässä vuosien mittaan laantunut, seuraan edelleen mahdollisuuksien mukaan melko aktiivisesti silmiini osuvia uutisia, artikkeleita ja näyttelyitä Afrikasta. Enää linssini eivät ole aivan ruusunpunaiset ja tai romantisoidut, ja usein median välittämät uutiset saavat lähinnä sisuskaluni puristumaan kasaan.

Silti kirjahyllyssäni odottaa lukemistaan  tälläkin hetkellä kolme Afrikkaan sijoittuvaa kirjaa. Ja kun asiat eivät mene aivan putkeen, avaan parin vuoden takaisen löytöni Akateemisen alesta. Steve Bloomin kuvaama Living Africa -valokuvateos antaa minulle sen saman tunteen, jonka koin lähikirjastoni sohvan nurkassa 16-vuotiaana. Valokuvat ovat niin hätkäyttävän kauniita, että kadotan hetkeksi ajantajuni ja unohdan kaiken mieltä painavan. Kuvittelen aivan samalla tavalla ne kaikki mausteet, kuumuuden, hiekan, lian ja jonkin ihan pohjattoman tunteen joissa iltapäiväni teini-ikäisenä vietin. Heti tulee helpompi olo.

Onko kellään muulla samankaltaisia harrastuksia?

 

Kommentit (7)
  1. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen aihe. Äiti ihmetteli, miten muistan tämän monen vuoden takaa, mutta ilmeisesti tuo epäloogisuus on jäänyt mieleen. Ja olisipa tosiaan kiintoisaa lukea aiheesta kirjoitettu essee! Voisihan se fantasiamaailma olla myös yksi esimerkki muiden maiden joukossa.

  2. Samaa mieltä. Suppeakatseistahan se on ajatella, että vieraat maat ovat vain oikeasti olemassa olevia maita. Äänekkäät vastustajat taisivat olla niitä, joilla eläkeikä alkoi jo lähestyä.

    Täytyy tarkistaa, saako tuota kirjaa lähikirjastosta. 🙂

    1. No niinpä! Mistä muistelisit lukeneesi tuosta? Alkoi ihan todella itseänikin kiinnostaa! 🙂

      1. Itse asiassa viestinnänopettajaäitini oli käynyt ihan mielenkiinnosta sensorikokouksessa, jossa äidinkielen opettajat ja sensorit voivat keskustella kevään yo-kokeesta. Jotkut olivat olleet tiukasti sitä mieltä, että pitää olla oikea maa, josta kirjoittaa. Soitin tänään äidille ja kysyin, muistaako hän vielä perusteluja, mutta ainut, mitä hänelle tuli mieleen, oli se, että ”tietysti sen täytyy olla oikeasti olemassa oleva maa”. Vaikka eihän se tehtävänanto sitä mitenkään rajaa… Silloin ei kai vielä kuitenkaan linjattu, ovatko tällaiset tekstit jotenkin huonompia, mutta oletettavasti ei – perusteltuahan tuosta näkökulmasta on kuitenkin kirjoittaa, ja jos sen vielä tekee hyvin, niin… 🙂

        1. Aivan huikean mielenkiintoista! Nimen omaan, itsekin näkisin juuri näin että jos kirjoittaa perustellusti ja hyvin kaunokirjallisuudesta oppaana johonkin kuvitteelliseen maahan, niin kyseessähän olisi aivan huippuessee. Jos vaikka nuori kirjoittaisi tuon otsikon alla siitä, millä tavoin kaunokirjallisuus voisi johdattaa häntä erilaisiin fantasiamaailmoihin, oli sitten kyseessä Tylypahka, Eldorado tai Rivendel, ja kertoa siitä kokemuksesta millä tavoin kaunokirjallisuus loisi elävää kokemusta noista kuvitteellisista maista, niin siinähän olisi ainekset mielestäni L:n yo-esseeseen. Enhän minäkään ole koskaan astunut jalallani Afrikan mantereelle, joten minun kokemukseni siitä perustuu juurikin kaunokirjallisuuden luomaan mielikuvaan, ei maantieteellisiin faktoihin!

          Olipa kivaa että tämä palasi mieleesi kun soitit ädillesi! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *