Viikko meidän matkassa: maanantai

6.30 herätyskello tuntuu huonolta vitsiltä. Mietin hetken, valitsenko vastapestyt ja föönatut hiukset vai kuivashampoon ja kaksikymmentä minuuttia lisää unta, ja valitsen jälkimmäisen. Maanantaiaamu tuntuu maanantaiaamulta, eli hukassa olevilta kurahanskoilta ja kahden hörpyn kahvikupilta. Yliopistolle päästyäni tarkoituksenani on käydä nopeasti tulostamassa englannin esitelmän runkoni, mutta kas, koulun koneet eivät kirjaa minua sisään. Niinpä toimin kuin kuka tahansa moderni opiskelija, ja pidän esitelmän vilkuillen word-tiedostoa kännykästä. Great. Aamu on kuitenkin aurinkoisempi ja kuulaampi kuin aikoihin, ja tuntuu että kaikki ovat erikoisen hymyileväisellä tuulella maanantaista huolimatta.

wp_20131111_00120131111222355.jpg

Pitkäksi venyvä lounastauko ystäväporukalla pelastaa päivän, ja rauhassa juotu kahvikupillinen antaa kaivattua kofeiinia energiaa opiskeluun. Jos maanantaina ei saa ostaa lakupatukkaa kahvin kanssa, niin sitten ei milloinkaan (ostan näitä oikeasti harva se päivä, minulla on perusteluja takataskussa vaikka muille jakaa). 

Kolmelta haen pojan päivähoidosta, ja pysähdytään kotimatkalla kolme kertaa ihailemaan kaivureita. Ohikulkijoita aina hymyilyttää meidän keskustelut:

– Kavizii!

– No niin on. Onkohan se hommissa?

– Hommissa! Kaivaa!

– Joo kaivuri tekee töitä.

wp_20131111_00320131111222439.jpg

Takon tehdasmiljöö kosken rannalla on lempimaisemiani. En viihtynyt Tampereella heti, mutta näiden neljän vuoden aikana tästä maisemasta on tullut rakas ja rauhoittava. Aurinko laskee tänään jo aikaisin, kirkkaalla säällä kaikki näyttää tosi kauniilta.

Käydään pojan kanssa Koskikeskuksen Lindexissä täydentämässä sukkavarastoja. Herttainen mummu häkeltyy kassajonossa ja pahoittelee kun hänelle selviää ettei rattaissa istukaan tyttö. Minua vain naurattaa, ja sanon ettei se niin nuukaa ole.

Koskarireissun jälkeen mennään vielä hetkeksi leikkipuistoon. 

wp_20131111_00620131111222529.jpg

Kotiovella poika juoksee isänsä syliin ja minä nappaan lennossa koiran mukaani. Kello on vasta viisi, mutta ulkona tulee jo pimeää.

wp_20131111_00720131111222633.jpg

Kotona leikitään ja syödään mieheni kokkaamaa kalaruokaa. Pötkötellään olkkarin matolla, katsellaan vähän piirettyjä, luetaan Tomppa -kirjaa ja tehdään autoille kilparata säkkituoliin.

marraskuu13_016_0.jpg

Illalla minä vedän jumppavaatteet niskaan ja lähden nyrkkeilemään. Tästä harrastuksesta on muodostunut minulle varsinainen henkireikä. Stressitaso tuntuu huomattavasti matalammalta ja hartiat rennommilta jokaisen tunnin jälkeen. Tuntuu puhdistavalta purkaa mieltä painavat asiat säkkiin.

marraskuu13_026.jpg

Kotona ryhdyn puuronkeittohommiin, ja laitan naperon yöpuulle. Luetaan kaksi kirjaa iltasaduksi, ja poika nukahtaa kolmannella Päivänsäde ja menninkäinen -esitykselläni. En osaa tippaakaan laulaa, mutta se ei ole ikinä tuntunut tätä yleisöäni haittaavan.

Katsotaan vielä vähän aikaa leffaa ja syödään iltapalaa. Yhdentoista maissa silmäni alkavat painaa jo siihen malliin, että on aika kömpiä peiton alle. 

 

Kommentit (12)
  1. Minäkin laulelen pikkuiselle Päivänsädettä ja menninkäistä harva se päivä! 🙂 Muita lauluja vain hyräilen kun sanat on aika hukassa! 😀

    1. Vauvat on siitä kiitollinen yleisö, että voi vetää ihan freestylenä mitä vain, ja silti kuuntelevat tyytyväisinä. 😀 Minäkin olen laulanut tuota Päivänsäde ja menninkäistä ihan pojan syntymästä asti, ja kummasti se vain aina toimii. Teilläkin tulee ihan varmasti menemään näin… Tai sitten tuu tuu tupakkarulla, tai nuku nuku nurmilintu. Tupakkarullaa mulle laulettiin pienenä, ja nyt laulelen sitä omalle lapselle. Ehkä meidänkin pienet sitten isona hyräilevät aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken… <3 Mutta hyräilen ja keksin kanssa myös paljon lauluihin lisäsanoja! 🙂 

      1. S laulelee vauvalle samalla sävelellä eri tilanteisiin sopivia lauluja. Synnytyksessä esimerkiksi laulu meni näin: Vauva tullee, vauva tullee, nyt se vauva tullee… 

        Nyt sitten eri tilanteet kirvoittaa uusia asioita uusiksi säkeiksi: Kakkaa tullee, kakkaa tullee, sieltä kakkaa tullee… tai Mekko päällä, mekko päällä, nyt on mekko päällä.

        😀

      2. Tuo Päivänsäde ja menninkäinen on kyllä niin tuttua täälläkin. Silloin kun Lilliputti oli juuri syntynyt ja nukkuminen oli hankalaa, niin lauloin juuri tuota kyseistä laulua. Säkeistöt meni ihan miten sattui ja niin taisi sanatkin mennä, mutta lähes aina Lilliputti nukahti lopulta syliini.. Tosin kyseistä laulua oli tullut laulettua ainakin sata kertaa 🙂 

        1. Se on juuri sellanen laulu, jota voi laulaa fiiliksellä jotenkin sinne päin, ja silti sillä on ihan taianomainen vaikutus pikkuihmisiin. <3

  2. Mun anoppi sanoi lukeneensa jostain, että lapsen mielestä maailman kaunein ääni on äidin laulu. Matti kylläkin epäili aika rankalla kädellä (otti siis huomioon sekä oman äitinsä, että minun lauluäänen), mutta me anopin kanssa tultiin siihen tulokseen, että näinhän sen on oltava. 😉 

    1. Hahahah voi meidän poika parkaa siinä tapauksessa jos minun luritukset ovat hänen maailmansa kaunein ääni. :DD Mutta olen ihan totta puhuen lukenut joskus jostain tuon saman väittämän kuin anoppisi. Voihan siinä ehkä olla jotain perää, ainakin jos sen kauneimman tilalle vaihtaa vaikka turvallisimman.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *