Viikkokatsaus ja ampiaishyökkäys

Tässähän vierähtikin arkiviikko ilman Lilyä, ja voin sanoa että alkoi jo olla vähän vieroitusoireita havaittavissa! 😀 No mutta kaikenlaista on tullut kuitenkin virtuaalielämän puuttumisesta huolimatta puuhailtua. Tähän viikkoon on mahtunut yksi virtuaalitentti (josta vedin vitosen, wuhuu, siitäkin huolimatta että poistuin nettiluokasta melkein itku kurkussa ja burnoutin partaalla!), monta kahvikupillista, aurinkoa, pojan äkillinen parin päivän kuumeflunssa, peruuntuneet kevätjuhlat, pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa alkukesän iltakaupunkia ihaillen, liikuntaa kuukauden tauon jälkeen ja kirjastossa lymyilyä. Ja pirullinen ampiainen.

Jos jotain olen oppinut tämän kevään aikana, niin sen ettei kannata suunnitella liikaa. Tai melkein ollenkaan. Melko ristiriitaista sen suhteen etten ikinä osaisi pyörittää tätä arkea ilman kalenteria. Tilanteet lapsi/opiskeluarjessa muuttuvat hirmuista vauhtia, mutta ei se mitään. Nyt on kesä eikä haittaa jos menee yövalvomisiksi. Avainsana taitaa olla joustavuus. Olen oppinut näiden kevätkuukausien aikana todella taipumaan ja muokkaamaan aikatauluja ja itseäni tilanteiden mukaan. 

2013-05-16_toukokuu_13.jpg

Silittämistä vaille jääneet meidän perheen kevätjuhlavaatteet, jotka menivätkin takaisin kaappiin. Sinisävyjä.

Niin ja tänään meille pörräsi avonaisesta ikkunasta ampiainen sisälle. Sillä taisi olla kevättä rinnassa, sillä aikamoisia kaarteita veteli ympäri olohuonetta, ja minä jouduin tietysti paniikkiin kuten aina suljetussa tilassa (eli sisällä) ötököitä kohdatesani. Kaiken rohkeuteni kerättyäni yritin toimia, mutta tämä pirulainen hyökkäsi juuri silloin minua kohti. Tämän seurauksesta kävi näin:

405609_10151507694339678_660310336_n.jpg

Ei, en yrittänyt heittää ampparia kukkaruukulla. Yritin vain avata ikkunan, mutta sitten jouduinkin paniikkiin ja huitaisin kukkaruukun alas. Tämä jännittävä episodi päättyi imuriletkuun, jonka pisimmän pään kanssa lopulta imuroin ampiaisen. En voinut muutakaan, sillä en voinut ottaa riskiä että se olisi jäänyt lymyilemään johonkin ja pistänyt poikaa tai koiraa.

Huomenna vietetäänkin sitten ihanan anoppini pyöreitä synttäreitä. Ollaan keksitty kaikkea pientä kivaa ohjelmaa hänelle, toivottavasti tykkää! Hän on aina auttamassa ja tekemässä kaikkensa muiden hyväksi, mutta huomenna onkin sitten hänen päivänsä. <3

Heittäkää tekin vapaalle! <3

Ps. Blogini ulkoasu on vielä Lilyn rempan jäljiltä vähän sikin sokin, mutta eiköhän se tästä pian siivoudu. 🙂

 

Kommentit (8)
  1. Aamulla meillä oli eteisessä iso hämähäkki ja jouduin kyllä ihan panniikkiin, kun oltiin vaan pojan kanssa kahdestaan kotona. Yritin huiskia sitä lehdellä ulos ovesta, mutta se ei lähteny. Lopulta se alkoi lähestymään mua ja mun oli iskettävä sitä sandaalilla. Traumaattinen kokemus ja soitin heti miehelle, että nyt kyllä muutetaan tästä rivitalosta pois jonnekin tosi korkealle kerrostaloon! Johan me ollaankin tässä melkein kuukausi asuttu…

    1. Hihihi ja miehesi oli varmaan heti ihan että ”totta kai muutetaan jos sinusta siltä hämähäkin vuoksi tuntuu!” ? ;)Hei mut olithan tosi rohkea kun iskit sitä sandaalilla! Respect. Jos ei uskalla iskeä sillä sandaalilla (vaan pelkää että se tarttuu sandaaliin ja kipittää siitä heti kättä pitkin puseron alle kuten minulla kävi kerran, YÄÄÄÄÄK) niin voi tosi aikuismaisesti heittää suurimman kulhon mitä löytää siihen päälle ja odottaa että mies tulee kotiin. Tai sitten kutsua ei-araknofobisia ystäviä kahville. 😉

  2. Amppariloukko olisi muuten tosi kätevä! Se voisi houkutella sisäänsä samalla kaikki muutkin ötökät. Nyt vaan joku ötökkäasiantuntija sellaista kehittämään, tässä olisi hei hyvä markkinarako. 😉 Tuo imuri oli aika kätevä, kun irrottaa ihan vaan sen ulommaisen suuttimen saa tosi pitkän välimatkan ampiaiseen ja amppari imuriin vaan. Onhan se aika julmaa, mutta kun paniikki ja pistämistä kestämättömät asukit.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *