Vinkkejä iltasatuhetkiin
Arjen hektisyyden keskellä rakas lukuharrastukseni on jäänyt melko vähäiseksi. Onneksi on sentään yksi kirjallisuuden genre, johon olen päässyt viime vuosina tutustumaan ja lukemaan päivittäin, nimittäin lastenkirjallisuus! On aivan mahtavaa saada jakaa lukuhetket poikani kanssa. Ja voi että kuinka viihdyttävää onkaan huomata, kuinka eri asioihin lapsilukijan huomio kiinnittyy kuin aikuisen.
2014-luvulla elämme aivan tajuttoman laadukkaan ja laajan lastenkirjallisuusvalikoiman keskellä, johon suosittelen tutustumaan, oli lapsia tai ei. Kannattaa antaa kuvakirjoille taiteenlajina mahdollisuus, sillä kuvakirjassa kuvituksen ja tekstin välinen kommunikaatio on jotain aivan ainutlaatuista. Minua harmittaa kaunokirjallisuuden jyrkkä kolmijako lasten, nuorten -ja aikuisten kirjallisuuteen, sillä tämä pelottaa monia lukijoita pois alueilta, joilla voisi olla aivan älyttömästi annettavaa. Koska tämä jako asettaa helposti lastenkirjallisuuden jotenkin vähemmän arvostettuun valoon, haluan nyt nostaa tässä esiin muutamia ehdottomasti tutustumisen arvoisia tämän hetken omia lemppareitani.
1. Marie-Louise Fitzpatrick: Pieni kulkija
Marie-Louise Fitzpatrickin kirjoittama ja kuvittama teos pienen lapsen mielikuvitusmatkasta aikuisten elämään. Herkkää kasvamisen väistämättömyyttä ja pelottavuutta käsittelevä teos, jossa katsotaan aikuisten maailmaa pohdiskelevasti lapsen perspektiivistä. Kuvitus on ihanan unenomaista. Meidän kirja on juuri nyt jossain karkuteillä, muuten olisin lainannut tähän jonkun kohdan teille, mutta ehkä parempikin, että saatte tutustua teokseen kokonaisuudessaan itse.
2. Markus Majaluoma: Haikaroiden automatka
Markus Majaluoman teos osui silmiini eurolla kirppiksellä. Tuon kirppisreissun jälkeen Haikaroiden automatka on ollut yksi suosikki-iltasatujamme. Olen aivan ihastunut tähän hieman vinksahtaneeseen haikaraperheeseen, joka tekee asiat omalla tyylillään, syöttää vauvalle keksejä, ei piittaa arvostelevista naapureista ja lähtee vanhalla autonkotterolla matkailemaan ilman sen tarkempia etukäteissuunnitelmia.
Lempikohtani:
-Miksei vauvalla ole kunnollisia vanhempia, sellaisia kuin me? naapurit kysyivät kummissaan. Siihen kysymykseen linnut vastasivat vain kraakaisemalla. -Se nyt vain on niin!
3. John J. Muth: Pandan Zen-tarinoita
Okei, tämän kirjan kohdalla minä olin ihastunut jo pelkän kannen nähtyäni: suuri pyjamahousuihin pukeutunut pandakarhu tasapainoilemassa katon päällä pieni kiinalainen sateenvarjo kädessään. Voiko olla mitään hellyyttävämpää? No ehkä kirjan omistussanat: Ballad Borichille, jättiläispandalle, joka on usein käynyt tanssimassa kuistillani. Tai seuraava katkelma:
”Anteeksi että saavuin ilmoittamatta”, sanoi karhu. ”Tuuli lennätti sateenvarjoni omalta takapihaltani teidän takapihallenne. Ajattelin hakea sen pois ennen kuin siitä tulee teille harmia”. Hän puhui pandamurretta. Michael esitteli itsensä. Siten Addy esitteli Karlin, koska Karl ujosteli tuntemattomien karhujen edessä. Näin Addy, Michael ja Karl tapasivat Tyynen Veden.
Teoksessa tuo pullea pandakarhu, jonka nimi on Tyyni Vesi, kertoo leppoisia tarinoitaan lapsille. Olen ra-kas-tu-nut tähän. Jos jostain kirjasta jää hyvä ja rauhallinen fiilis, niin tästä.
4. Kaikki, jotka olette kyllästyneet lastenkirjallisuuden tarjoamiin sovinnaisiin sukupuolimalleihin ja käytösnormeihin tai aihepiirien tabuihin, kai olette jo tutustuneet anarkistiseen Babette Coleen? Jos ette, niin suosittelen! Aivan älyttömän hauskoja ja taatusti kaksoisyleisön molempia osapuolia viihdyttäviä.
Esimerkiksi Äiti ja elämän salaisuudet -teoksessa pieni lapsi pohtii aikuisten maailman kummallisuuksia, joita ovat mm. miksi hänen pitää käydä koulua, vaikka hänen äitinsä on joskus omastaan erotettu, tai että mitä nenäleikkausten jälkeen niille vanhoille nenille oikein tapahtuu, tai että miksi jotkut naiset rakastuvat toisiin naisiin, miksi kaikilla on napa ja minkä takia äiti ja isä laittavat makuuhuoneen oven lukkoon.
Jotkin Colen teokset pakottavat myös miettimään, miksi oma sisäinen moraalinvartija haluaa suojella lasta joiltain luonnollisilta asioilta? Esimerkiksi jos lastenkirjassa alastomuus vaivaannuttaa, se vaivaannuttaa todennäköisesti pelkästään aikuislukijaa. Colen tuotanto ei ole meillä vielä ihan ajankohtaista, mutta Lady Lupiinin käytöskoulua olemme yhdessä jo vähän lueskelleet.
5. Sitten täysin vastakkaiseen kuvakirjamaailmaan, nimittäin Tammen kultaisiin satuihin. Näissä klassikkosaduissa kaikki on hiukan pumpulista ja leikkisää. Annoin pojalle Tammen kultaisen juhlakirjan joululahjaksi ja se on yhä meidän iltasatusuosikki. En valehtele kun väitän, että osaan ainakin Maalarikissat ja Oi mikä talon ulkoa. ;) Värikylläiset, selkeät ja pehmeät kuvitukset selvästi iskevät lapsiyleisöönsä. Tekstiä sivuilla on juuri sen verran sopivasti, että pienen kuulijan korvat jaksavat siihen keskittyä, välillä parin-kolmenkin sadun verran. Lyhyet ja suloiset sadut ovat selvästi lapsen lukunautintoa varten tehtyjä ja siinä kyllä onnistuvatkin.
Iltaiset lukutuokiot ovat meidän perheessä tärkeitä rauhoittumishetkiä. Iltaisin hieman jo väsyneenä poika jaksaa keskittyä jo aika pitkiinkin satuihin, kun taas päivällä luetaan enemmänkin sellaisia sanaleikkikirjoja.
Kuulisin todella mielelläni myös teidän suosikkejanne! Mitä teillä luetaan iltaisin, tai mitkä kuvakirjat ovat sinulle erityisen rakkaita? Minulla tulisi vielä lisääkin mieleen, mutta nyt taitaa aika ja postauksen luettavuuspituus loppua.