Vinkkejä iltasatuhetkiin

Arjen hektisyyden keskellä rakas lukuharrastukseni on jäänyt melko vähäiseksi. Onneksi on sentään yksi kirjallisuuden genre, johon olen päässyt viime vuosina tutustumaan ja lukemaan päivittäin, nimittäin lastenkirjallisuus! On aivan mahtavaa saada jakaa lukuhetket poikani kanssa. Ja voi että kuinka viihdyttävää onkaan huomata, kuinka eri asioihin lapsilukijan huomio kiinnittyy kuin aikuisen.

2014-luvulla elämme aivan tajuttoman laadukkaan ja laajan lastenkirjallisuusvalikoiman keskellä, johon suosittelen tutustumaan, oli lapsia tai ei. Kannattaa antaa kuvakirjoille taiteenlajina mahdollisuus, sillä kuvakirjassa kuvituksen ja tekstin välinen kommunikaatio on jotain aivan ainutlaatuista. Minua harmittaa kaunokirjallisuuden jyrkkä kolmijako lasten, nuorten -ja aikuisten kirjallisuuteen, sillä tämä pelottaa monia lukijoita pois alueilta, joilla voisi olla aivan älyttömästi annettavaa. Koska tämä jako asettaa helposti lastenkirjallisuuden jotenkin vähemmän arvostettuun valoon, haluan nyt nostaa tässä esiin muutamia ehdottomasti tutustumisen arvoisia tämän hetken omia lemppareitani.

img_6345.jpg

1. Marie-Louise Fitzpatrick: Pieni kulkija

Marie-Louise Fitzpatrickin kirjoittama ja kuvittama teos pienen lapsen mielikuvitusmatkasta aikuisten elämään. Herkkää kasvamisen väistämättömyyttä ja pelottavuutta käsittelevä teos, jossa katsotaan aikuisten maailmaa  pohdiskelevasti lapsen perspektiivistä. Kuvitus on ihanan unenomaista. Meidän kirja on juuri nyt jossain karkuteillä, muuten olisin lainannut tähän jonkun kohdan teille, mutta ehkä parempikin, että saatte tutustua teokseen kokonaisuudessaan itse.

2. Markus Majaluoma: Haikaroiden automatka

Markus Majaluoman teos osui silmiini eurolla kirppiksellä. Tuon kirppisreissun jälkeen Haikaroiden automatka on ollut yksi suosikki-iltasatujamme. Olen aivan ihastunut tähän hieman vinksahtaneeseen haikaraperheeseen, joka tekee asiat omalla tyylillään, syöttää vauvalle keksejä, ei piittaa arvostelevista naapureista ja lähtee vanhalla autonkotterolla matkailemaan ilman sen tarkempia etukäteissuunnitelmia. 

Lempikohtani:

-Miksei vauvalla ole kunnollisia vanhempia, sellaisia kuin me? naapurit kysyivät kummissaan. Siihen kysymykseen linnut vastasivat vain kraakaisemalla. -Se nyt vain on niin!

3. John J. Muth: Pandan Zen-tarinoita

Okei, tämän kirjan kohdalla minä olin ihastunut jo pelkän kannen nähtyäni: suuri pyjamahousuihin pukeutunut pandakarhu tasapainoilemassa katon päällä pieni kiinalainen sateenvarjo kädessään. Voiko olla mitään hellyyttävämpää? No ehkä kirjan omistussanat: Ballad Borichille, jättiläispandalle, joka on usein käynyt tanssimassa kuistillani. Tai seuraava katkelma:

”Anteeksi että saavuin ilmoittamatta”, sanoi karhu. ”Tuuli lennätti sateenvarjoni omalta takapihaltani teidän takapihallenne. Ajattelin hakea sen pois ennen kuin siitä tulee teille harmia”. Hän puhui pandamurretta. Michael esitteli itsensä. Siten Addy esitteli Karlin, koska Karl ujosteli tuntemattomien karhujen edessä. Näin Addy, Michael ja Karl tapasivat Tyynen Veden.

Teoksessa tuo pullea pandakarhu, jonka nimi on Tyyni Vesi, kertoo leppoisia tarinoitaan lapsille. Olen ra-kas-tu-nut tähän. Jos jostain kirjasta jää hyvä ja rauhallinen fiilis, niin tästä.

4. Kaikki, jotka olette kyllästyneet lastenkirjallisuuden tarjoamiin sovinnaisiin sukupuolimalleihin ja käytösnormeihin tai aihepiirien tabuihin, kai olette jo tutustuneet anarkistiseen Babette Coleen? Jos ette, niin suosittelen! Aivan älyttömän hauskoja ja taatusti kaksoisyleisön molempia osapuolia viihdyttäviä.

Esimerkiksi Äiti ja elämän salaisuudet -teoksessa pieni lapsi pohtii aikuisten maailman kummallisuuksia, joita ovat mm. miksi hänen pitää käydä koulua, vaikka hänen äitinsä on joskus omastaan erotettu, tai että mitä nenäleikkausten jälkeen niille vanhoille nenille oikein tapahtuu, tai että miksi jotkut naiset rakastuvat toisiin naisiin, miksi kaikilla on napa ja minkä takia äiti ja isä laittavat makuuhuoneen oven lukkoon. 

img_6346.jpg

Jotkin Colen teokset pakottavat myös miettimään, miksi oma sisäinen moraalinvartija haluaa suojella lasta joiltain luonnollisilta asioilta? Esimerkiksi jos lastenkirjassa alastomuus vaivaannuttaa, se vaivaannuttaa todennäköisesti pelkästään aikuislukijaa. Colen tuotanto ei ole meillä vielä ihan ajankohtaista, mutta Lady Lupiinin käytöskoulua olemme yhdessä jo vähän lueskelleet.

5. Sitten täysin vastakkaiseen kuvakirjamaailmaan, nimittäin Tammen kultaisiin satuihin. Näissä klassikkosaduissa kaikki on hiukan pumpulista ja leikkisää. Annoin pojalle Tammen kultaisen juhlakirjan joululahjaksi ja se on yhä meidän iltasatusuosikki. En valehtele kun väitän, että osaan ainakin Maalarikissat ja Oi mikä talon ulkoa. 😉 Värikylläiset, selkeät ja pehmeät kuvitukset selvästi iskevät lapsiyleisöönsä. Tekstiä sivuilla on juuri sen verran sopivasti, että pienen kuulijan korvat jaksavat siihen keskittyä, välillä parin-kolmenkin sadun verran. Lyhyet ja suloiset sadut ovat selvästi lapsen lukunautintoa varten tehtyjä ja siinä kyllä onnistuvatkin. 

Iltaiset lukutuokiot ovat meidän perheessä tärkeitä rauhoittumishetkiä. Iltaisin hieman jo väsyneenä poika jaksaa keskittyä jo aika pitkiinkin satuihin, kun taas päivällä luetaan enemmänkin sellaisia sanaleikkikirjoja.

Kuulisin todella mielelläni myös teidän suosikkejanne! Mitä teillä luetaan iltaisin, tai mitkä kuvakirjat ovat sinulle erityisen rakkaita? Minulla tulisi vielä lisääkin mieleen, mutta nyt taitaa aika ja postauksen luettavuuspituus loppua.

 

 

Kommentit (22)
  1. Mulla on mennyt lomaillessa tämä postaus ihan ohi, siispä kommentoin vähän jälkijunassa. 🙂 Meillä ollaan myös kaikki armottomia lukutoukkia, ja musta on ollut ihanaa kaivella kirjaston uumenista kaikkia omia lapsuuden suosikkikirjoja. Ainoa murhe on nyt se, että tuolla Jenkeissä ei suomenkielistä kirjallisuutta sattuneesta syystä ole käsillä, eikä niitä kirjojakaan määräänsä enempää voi matkalaukuissa painorajoista johtuen kuljetella. Kirjastoa toki käytetään ahkerasti sielläkin, ja luen sitten lapsille englanninkielisetkin kirjat simultaanitulkattuna suomeksi. (Englanniksi lukeminen tuntuu jotenkin tökeröltä, vaikka mulla hyvä ääntämys onkin.) Toki se kääntäminenkin on välillä ihan yhtä tyhjän kanssa, koska silloin menee runomuotoiset sanaleikit ja muut ihan ohi, siksi daddy lukee niitä sitten alkuperäiskielellä omalla vuorollaan. Paljon mieluummin lukisin siis rikasta suomen kieltä kirjasta suoraan, vaikka ”vapaa kerrontakin” toki on lapselle hyväksi.

    Eksyinpä sivupoluille. 🙂 Meillä ehdottomia suosikkikirjoja ovat Kristiina Louhen Tomppa- ja Aino-kirjat, Maisa-kirjat (suomeksi ja englanniksi), Muumit, Tatu ja Patu sekä Puppe-kirjat. Tuskin maltan odottaa, että lapset vähän kasvavat ja pääsen lukemaan Astrid Lindgrenin kirjallisuutta. Lisäksi yksi omia suosikkeja on Onneli ja Anneli, voi että miten suloinen satu! Viime aikoina olen etsinyt kirjastosta myös näitä vanhoja klassikoita (Kolme pukkia, Pieni piparkakkupoika, Kolme karhua jne.), ja ne ovat uponneet kyllä myös hyvin kuulijakuntaan. 🙂

    1. Tuli mieleen tuosta suomenkielisen lastenkirjallisuuden saatavuusongelmasta, että entäs e-kirjat? Vai tuntuuko hölmöltä lukea lapselle tabletin näytöltä? Niissähän olisi saatavuutta rajattomasti, mutta toki fiilis täysin eri. Eipä muuten varmasti ole helppoa kääntää tuosta vaan pikkulasten kirjoja, sillä niissä kun on usein juurikin sellaiset kielellä leikittelyt, loruttelut ym. niin suuressa osassa! Mutta lapsista varmaan on vaan jännää, kun sama satu on erilainen äidin tai isin lukemana? 🙂 

      Tuli nyt aivan sivupoluilla mieleen, että oletko huomannut, että onko amerikkalainen lastenkirjallisuus suomalaista konservatiivisempaa? Ihan vaan putkahti tällainen kysymys mieleen esimerkiksi And Tango Makes Three-pingviinitarinan kieltämisestä kuultuani, sekä Kristiina Louhen Aino kirjojen uudelleenkuvituksista ”vauvoille vaatteet”-periaatteella. Oletko huomannut eroja? 

      Minäkään en malta odottaa, että päästään Lindgrenin kirjojen pariin! <3

      1. Nyt vajoan maan tasalle, mutta välillä tuntuu että olen niin old school näitten kirjojeni kanssa, etten edes muistanut e-kirjojen olevan olemassa. Mun mies kyllä lukee tabletilta ja kännykänkin näytöltä vaikka mitä romaaneja, mut ei oo mun juttu! Tosin lastenkirjat kuvineen saattais toimia vähän paremmin. Pitääpä katella, jos Helmet-kirjastoista löytyy e-kirjoja lastenkirjoista! 

        Heh, joo välillä tyttö muistuttelee daddya siitä, että Maisa-hiiri on englanninkielisissäkin kirjoissa Maisa eikä Maisy 😉 Mutta noin muuten 3-vuotias osaa jo huomauttaa, jos äiti ei jaksa kääntää ja laiskuuttaan edes yrittäisi lukea ”väärällä” kielellä. Heti tulee korjausliike: ”lue suomeksi!” Ja juuri ennen Suomeen lähtöä olin ehtinyt jo palauttaa kaikki kirjaston kirjat, ja kaapeissa oli vain suomenkielisiä kirjoja. Daddyn piti sitten lukea Tomppa-kirjaa englanniksi, ei tyttö kelpuuttanut satua suomen kielellä 🙂

        En ole kyllä ajatellut tuota konservatiivisuus-näkökulmaa, mutta voi olla hyvin mahdollista että näin on! Amerikassa ollaan jotenkin kaksinaismoralistisuuteen asti sovinnaisia ja poliittisesti korrekteja monessakin asiassa. Mutta se on varmaan jo toisen keskustelun aihe 😉

        1. Mäkin olen todella old school paperikirjalukija, mutta toisinaan e-kirjat on aika kätsyjä! 🙂 (esim silloin kun ei saa unta, muu väki nukkuu eikä viitsi laittaa lukulamppua) Kannattaahan ainakin testata, jos joskus kaipaat lisävalikoimaa suomenkieliseen lastenkirjallisuuteen. 🙂 Varmasti hyvin kielellisesti rikastuttavaa teidän tytöille kuulla noita satuja kahdella kielellä.

          Olisi muuten mielenkiintoista kuulla joskus noista kulttuurien välisistä konservatiivisuus-eroista, luen ainakin innokkaasti jos joskus innostut asiasta kirjoittamaan blogiisi! 🙂

  2. Ihana poustaus! En ikävä kyllä muista kaikkia äitini lukemia kirjoja enkä juuri nyt pääse lapsuuden kotiini niitä vilkaisemaan (ne kaikki ovat äidilläni vielä tallessa), mutta mieleeni nousi ensimmäisenä Mauri Kunnaksen Yökirja, Suuri Urheilukirja, ja Hui Kauhistus. Niissä on sopivan vähän tekstiä, ja mielettömän paljon kuvia. Aina piti etsiä Herra Hakkarainen ja se keltainen pikku pörriäinen! Astrid Lindgrenin Punasilmäinen Lohikäärme nousi myös mieleen. Tosiaan, noita pystyy vielä aikuisenakin lukemaan, niissä on paljon ideaa sekä lapsille että aikuisille.

    1. Kiva kuulla että oli mukava postaus! 🙂 Nuo Kunnaksen kirjat ovat kyllä mainioita, kun sen pikku pörriäisen (apua nyt lyö tyhjää, mikä sen nimi olikaan??) ja Herra Hakkaraisen löytäminen tuovat lapselle aina uudelleen sen löytämisen riemun. On muuten hauskaa lukea aikuisena uudelleen jotain lapsuutensa satukirjoja, kun niistä saattaa löytää ihan erilaisia asioita ja lukukokemus saattaa olla hyvinkin erilainen. 

      1. Tuota ööh.. olikohan sillä nimeä? 😀 Hitsi, kun en pysty tarkistamaan kirjoista, ne ovat äidin luona kotikonnuilla. Tosiaam lastenkirjathan täytyy suunnitella sekä aikuisille että lapsille, eikä sitä arvosteta tarpeeksi. Tuo pandakirja näyttää todella helluiselta ^^

        Asiasta kukkaruukkuun, tilasin sporttitakin netistä, ja se saapui kiristysnauhojen kohdasta revenneenä :/ Sinne meni takaisin, uusi yritys. Hieman petyin, se oli kuitenkin jonkinsortin merkkitakki (mikäli Röhnisch lasketaan merkiksi) Löysin sitten kirppikseltä Benettonin takin 6 eurolla ja hyvin istuu 🙂

        1. Kai sillä joku nimi muistaakseni oli? 😀 Suosittelen lämpimästi pandakirjaa aikuisillekin, se on sellainen hyvän olon kirja. 🙂 

          Oi miten kurja tuuri kävikin takin kanssa. :/ Ymmärrykseni mukaan Röhnich on ihan laadukas merkki! Höh! Saatko uuden takin tilalle? Melkoinen kirppislöytö, välillä voi käydä kyllä niin tuuri! 🙂

          1. Niinpä, itsekin oletin saaneeni laatumerkin, mutta toisin kävi! En saa uutta takkia, mutta (toivon mukaan?) rahani takaisin. Näitä nettikauppojen huonoja puolia.. :/ Itselläni ei (vielä) ole lapsia joille lukea, mutta heitä odotellessa.. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *